Eilen syötiin aamupala, itse tehtynä hotellilla. Oli ihan toimiva, kun itse tekee, niin saa mitä sattuu. Oikeesti oli ihan toimiva, micro-croisantteja, hassun makuista jugurttia ja instant capuccinoa. Mutta piti nälän tarpeeksi pitkään.
Sitten ei kun scootterin selkään ja kohti Pattaya Underwater akvaariota, matkalla pesulan kautta koukaten. Aika nasta mesta, se akvaario siis. Joissain jutuissa häviää Bhuketin merimaailmalle, mutta jotkut jutut oli paljon makeempia. Kuten toista sataa metriä pitkät tunnelit, jotka menee akvaarion pohjalla ja niissä voi katsella kun isot rauskut lilluu pään yli, tai julman kokoiset krokotiilikalat ja muut lötköt poikkee pukkailemassa lasiseinää muutaman sentin päässä.
Ehkä makeinta oli isojen fisujen syöttöhetki, missä hoitaja paineilmalaitteilla tippui lätäkköön ja alkoi survoa silakan tapaisia pikkufisuja niiden, melkein kaksi metristen uiskentelijoiden suihin. Tai siis ei hänen juuri tarttenu survoa. Riitti, että hän heilutti silakan pätkää ja jätti sen leijumaan. Iso fisu tuli ja nappasi kalan kitusiinsa. Suurin lötkö ahmi varmaan puoli kiloa pikkufisuja kerralla.
Katsottiin muutkin kalat, korallit, sammakot ja muut pikkuelävät leguaaneja myöten. Oli mielenkiintoista!
Skoballa bensiksen kautta hotellille ja sieltä rannalle käristymään. Käristyminen ei ollut tarkoituksena, mutta siltä olo tuntui kahden ja puolen tunnin aikana, minkä kykenimme olemaan rannalla siinä paahteessa.
Illalla poikettiin hakemassa puhtaat vaatteet pesulasta ja mentiin yötorille syömään. Ranta on melkoisen myllerryksen vallassa, koska täällä on parin viikon päästä vesijettien MM-skabat ja nyt rakennetaan katsomoita ja varikkoalueita. Jokunen tuhat neliötä telttaa nousee tuohon meidän läheiselle uimarannalle.
Nyt jätettiin krokotiillit maistamatta, mutta erilaisilla vartailla kyllä nälkä lähti. Eeva kokeili joitain paikallisia makkaravartaita ja kehui syötäviksi. Juha lappoi suuhunsa kanaa kolmessa eri muodossa vartaina, oli maksaa, siipiä ja jalkoja. Jalat ei mene jatkoon. Kovin vähän oli niissä syötävää, mutta pinnan marinadi värjäsi kädet niin, että neljän pesun jälkeenkin vielä oli kanan soosia siellä sun täällä kynsien reunoilla.
Tänään taas tehtiin vastaavanlainen aamiainen hotellilla ja hypättiin scootteriin päälle tavoitteenaa Pattayan Delfinario. Valittiin reitiks vähän pitempi, mutta poissa kehäteltä oleva, reitti ja kyllä kannatti. Liikennettä oli melko maltillisesti ja oho-tilanteita paljon vähemmän kuin kehätiellä.
Ok, delfiinit on söpöjä ja ne kuuluu luontoon. Mutta nää, jotka on syntyny vankeudessa, luontoon palauttaminen ei oo kovin hyvin onnistunut kun vankeudessa syntyneet ei meinaa oikein oppia normaaleja saalistusmenetelmiä, koska aina on ruoka tullut ämpäristä tarjoiltuna, ilman pelkoa saalistajista.
Eli kaikki luontoa rakastavat ystävämme, älkää ottako nokkiinne. Nuo delfit näyttivät varsin tyytyväisiltä osaansa, pitivät hauskaa, viihdyttivät yleisöä ja saivat namisilakkaa huomattavan paljon helpommalla kuin luonnossa koskaan. Ja se yhteistyö ohjaajien kanssa. Delfiinit ovat ilmeisen älykkäitä ja empaattisia olentoja, joten jos ne eivät viihtyisi noissa oloissaan niin ei ne tuollaisia temppuja tekisi.
Juhahan on riittävästi luonnossa noita sulostuksia nähnyt, sekä Välimerellä, että etenkin Malesiassa autiolla saarella Robinsoneissa (nykyisin Selviytyjät) kuljaillessaan, mutta Eevalle se oli eka kerta nähdä delfiinejä muualla kuin televisiossa. Voimme kertoa, eturivissä kastui kunnolla! Mutta huikea oli show ja kokemus, ei ne luonnossa ihan tolleen telmi.
Takaisin tultiin varsin hiljaisen maaseudun kautta ja todettiin, että tää on mukavaa ajelua. Täkäläinen liikennehän sujuu siis "toisella puolella" ja näennäisestä kaaoksestaa huolimatta on melko selkeetä ja loogista. Liikennevaloissa on sekunttilaskuri isoimmissa risteyksissä ja kun laskuri ennen vihreälle vaihtumista pääsee kahteen, lähtee koko ajoneuvolauma rynnimään. Vastaavasti punaisten laskuri, kun lähenee nollaa, joku turisti saattaa jo alkaa hiljentää vauhtia, mutta paikalliset ihan kaikki eivät.
Valoristeyksissä on "scootteritaskuja" autokaistan edessä joihin scootterit puikkivat sieltä sun täältä ja se kaks sekunttia ennen valojen vaihtumista kaikki kaasuttavat kuin viimeistä päivää. Näin ollen autot eivät ole turhaan edessä hidastamassa etenemistä! Ja scoottereilla ja muilla kaksipyöräisillä on ihan normaalia ja ilmeisen luvallista kääntyä punaisia päin vasemmalle, jos oikealta ei liikaa liikennettä tule.
Juha alkaa pikuhiljaa pääsemään sisään tähän liikennöintisysteemiin! Päätellen siitä, että takapenkin kiljunta vaimenee päivä päivältä. Tai sitten Eeva on vaan niin järkytyksen vallassa, ettei ääntä enää lähde. Mainittava on, että Google maps tarjosi päivän reitille ajoajaksi autolla 32 minuuttia ja kaksipyöräisellä 26 minuuttia...
Poikettiin rannalla paistamassa nahkaa ja mentiin syömään hyvin paikalliseen kansankuppilaan ihan siihen pesulan viereen naapurikadulle. Tää jatkoon, oli loistavat safkat ja kokonaislasku juomineen alle 8 €.
Löntysteltiin rannalla, Pattayalla pitäisi tänän olla ilotulituksen MM-kisat ja kuulemma se näkyisi tännekin. Mitään ei näkynyt ja hiekkaa meinasi mennä sandaaliin, joten mentiin yötorin laidalle kuuntelemaan paria aika hyvä-äänistä daamia, jotka laulelivat klassikoita. Kun päästiin hotellille vähä yhdeksän jälkeen, alkoi rannasta kuulua ilotulitteiden ääniä ja kauempaa isoja jyrähdyksiä, MM-kisat oli alkaneet.
Tähän on hyvä lopettaa ja mennä nukumaan. Jomtien Pattayalla vaikenee, mutta vain hetkeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti