Viikonloppuna otettiin rennosti ja alkoi kummasti tutut ottaamaan yhteyksiä teemalla: "Ootteks tekin täällä? Vois vaikka nähdä" Hotelli, eli hostelli, sai uusia vieraita ja nuoret britit piti älämölöä kerrosta ylempänä parvekkeella, iranilaiset ui suurinpiirtein puku päällä siinä pienellä uima-altaalla ja yks kiinalainen kimono päällä otti omakseen lepotuolin ihan meidän huoneen edessä. Eli alkaa olla aika varmaan vaihtaa majoitusta, etenkin kun Eevan rapsutus vaan jatkuu ja aina iltaisin on edessä puolen tunnin myrkyillä tervausprojekti, että hää saa nukuttuksi.
Sunnuntaina kuitenkin käytiin rannalla ja illalla viestittiin Jarnolle ja Jaanalle, jotka oli melkein naapurihotellissa, että nyt me oltais teitin aulabaarissa, maistuisko olut?
Vajaa pari minuuttia meni kun pariskunta ilmestyi baariin ja loppu onkin historiaa! Erittäin hauska ilta heidän kanssaan maailmaa parantaen, kaikesta mahdollisesta jutellen, hyvin juoden ja hyvin syöden. Nyt on maailma taas paljon parempi paikka elää. Pariskunta on ollut parisen kuukautta liikkeellä pitkin poikin Kaakkois-Aasiaa ja Australiaa, ja ovat nyt täällä vetämässä henkeä ennen kotimatkaa.
Iltahan siis meni pikkutunneille ja Eevan myrkkyrumban jälkeen jäi vielä jokunen tunti aikaa nukkua ennenkuin iskettiin kamat lopullisesti pakettiin, poikettiin aamupalalla ja alettiin tilaamaan taksia seuraavaan hotelliin. Kuriositeettina mainittakoon, että tää oli eka aamu kun aamupalatäti melkein hymyili meille! Kummallinen paikallinen on hän, yleensä thait ovat ystävälisiä ja hymyileviä ja nauravat ääneen, ainakin mulle... Scandia Beach Hotellista ei jäänyyt juuri positiivista sanottavaa muuta kuin loistava sijainti Jomtien Soi 7 yläpäässä.
Taksilla vedettiin parisen kilometriä Sorot House hotellille etelän suuntaan. Ala-aulassa oli vastassa koulutehtäviä tekevä pikkutyttö eikä sitten ketään muuta. Eeva oli tämän varannut ja katsonut että on siisti ja kiitelty. Vartin jälkeen tuli tytön äiti ja tämän kaveri paikalle ja ruutuvihosta katsottiin, että kyllä, nämä ovat varanneet huoneen. Eli majoittumaan. Kolmas kerros, ei hissiä ja portaat melkein yhtä jyrkät kuin normaali hindutemppelin katumussellaiset.
Huone oli kyllä todella siisti ja iso. Ja lämmin. Tapeltiin vartti ilmastointikoneen kanssa ja kyllästyttiin. Onneks huoneessa oli ropellipuhallinkin jolla ilman sai edes jotenkin liikkumaan. Jätettiin se päälle ja lähdettiin suorittamaan maaston tiedustelua lähiseuduille.
Aluehan on todella rauhallinen ja hiljainen. Kaikki mahdolliset palvelut sijaitsevat puolen kilometrin päässä yötorilla tai kilometrin päässä Soi Welcomella. Mukaan luettuna aamiaispalvelut joita tässä hotellissa ei ole. No pysytäänhän ainakin kunnossa.
Käveltiin muutama sata metriä pohjoista kohti ja käytiin moikkaamassa toista tuttua Arja-Liisaa, joka harrastaa etätöitä täällä aurinkotuolista käsin. Ei se väärin ole!
Napattiin sukkula-avolavapaku siitä rannan kohdalta ja mentiin toivorikkaina Blue Elephant liikkeelle josta netissä oli maininta, että siellä saattaisi olla sikareita myynnissä. Ei ollut, kaikkea kannabistuotetta kyllä hyllyt notkollaan ja pari daamia oven vieressä omissa maailmoissaan, mutta ei ollut paheellisia sikareita ei. Jätimme liikkeen tarjoamat tuotteet liikkeeseen ja totesimme, että Juha tulee piipun kassa toimeen vallan hyvin.
Tarkoitus oli, että vuokrattaisiin jossain vaiheessa scootteri, että päästään hieman vapaammin liikkumaan, ja Blue Elephantilta hotelliin 32 asteen helteessä tallustellessa tuli juuri se scootterin vuokrausfirma vastaan, minkä Juha oli netistä kehujen kanssa huomannut. Eli muutos suunnitelmiin, scootteri alle ja takaisin hotellille. Scootterin vuokra on noin 8 €/päivä joten otettiin se loppu ajaks mitä Pattayalla ollaan.
Huone ei juurikaan ollut viilentynyt, joten käytiin suihkussa, vaihdettiin puhtaat päälle ja lähdettiin yötorille syömään. Tää yötori poikkesi siitä Jomtienin pohjoisemmasta silleen, että krääsänmyyjiä oli paljon vähemmän, mutta ruoka- ja juomakojuja kuin myös pikkupöytiä syöntiä varten oli sitäkin enemmän. Vedettiin maistuvat Pad Thait ja hotellille vatsan viereen riittävän lämpimään huoneeseen köllölleen.
 |
| Pinkejä munia, minkähänlaisia kanoaja? |
Seuraavana aamuna herättiin hiestä märkinä ja sitä sitten suihkun kautta hikoilemaan Soi Welcomelle aamiaiselle. Sitten hikoilemaan rannalle. Melkein lähintä rantaa pyöritti metrin mittainen pyöreä täti joka oli oikein ystävällinen ja palvelualtis. Hätisti lepotuolien alta pois vaalean koiran, joka kuitenkin tuli melkein heti takaisin ja kaivoi muovipöydän alle kivan pesän itselleen. Ilmeisesti sillä on juoksu ainakin aluillaan, koska nurkissa pyörivä uros ei oikein antanut sille rauhaa ja koitti pari kertaa heittäytyä oikein lemmekkääksi. Saattaa tämän alueen vaaleiden koirien populaatio kasvaa jossain vaiheessa muutamalla.
Illalla lampsittiin yötorille syömään. Maistuvaa sushia ja Juha koitti jälkiruuaksi Krokotiilivarrasta kun oli niin söpö tyttö niitä paistelemassa. Mausta ei oikein osaa sanoa kun neitokainen holvasi sen vartaan niin tymäkästi chilisoosilla, että hieneritys otsalla ja silmissä alkoi helpottaa hieman ennen hotellia. Joskus on saanut saman efektin aikaan kun vahingossa laittoi paholaisen hilloon normichilin sijaan reseptin mukaisen määrän Naga Morizia.
Huone ei vieläkään ole merkittävästi viilentynyt, mutta ehkä selviämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti