Aamu oli taas kuin morsian, kuulas ja aurinkoinen. Oltiin eilen illalla viritelty se avotilan pöytä paikalleen ajatuksella että jos tänään vaikka saisi aamiaisen siinä vetäistä. Ja näin tehtiin! Haivinainen aamu tällä keikalla että ei ollut metrin kastetta joka paikassa. Mikäs siinä oli sitten pekonia ja munia syödessä, nahka alkoi käryämään jo siinä vaiheessa.
Oltiin juuri lähdössä satamasta kun naapuriveneen rouva seisoi laiturilla ja huuteli että "oleks se sä Juha? Mitä sä täällä teet?" Meni sit vartti jutellessa vanhan hyvän moottoripyöräystävän kanssa jota ei oltu muutamaan vuoteen nähty. Heilläkin on näköjään nykyisin vene. Kuulumiset saatiin vaihdettua ja lähtöä tekemään.
Joka ei sitten ollutkaan ihan niin nopea ja helppo kuin kuviteltiin. Juha oli päivittänyt tablettiin uudet reitit illalla kun oli ihan netti käytettävissä satamassa. Ja nyt ei tabletti lhtenyt tulille. Tai siis tabletti kyllä, mutta navigaatiosofta ei. Sen kanssa meni temmeltäessä vartin verraan ja sitten vaan todetiin että sehän on vain apuväline, merikorteillahan me ajetaan ja kydet irti.
Säätiedot lupaili leppoisia tuulia ja melkein heti satamasta päästyä nostettiin purjeet. Ja laskettiin saman tien, ihan pläkää oli. Puskettiin koneella vajaa tunti kunnes tultiin Högsoran päätyyn ja siitä alkaa vähän selkä aukeamaan, uusi yritys ja vot kun alkoi elämä maistumaan. Soiteltiin sitten kolmisen tuntia 4 - 6 solmun vauhdilla ja hauskaa ja hiljaista oli.
Paraisten portin kapeikkoon mentiin räyhäkkääästi purjeilla mutta Laskettiin ne kuitenkin sitten kun oli lossin ja kapean saarien välissä kulkevan väylän takia hieman kyseenalaista josko siinä pärjäisi. Olisi varmaan pärjätty mutta varmuuden vuoksiajettiin se pätkä koneella.
Ja sitten iski laiskamato, ei nostettu enää isopurjetta mutta kun se kulki neljää solmua pelkällä genuallakin niin ajeltiin sillä sitten Airiston portille asti. Satamassa pyörittiin sitten vartti kuin se kuuluisa puolukka siellä ja mietittiin mihin hittoon tän kaualon saa kiinnitettyä, aisapaikoilla aika monessa luki varattu ja poiju johon lopulta kiinnityttiin oli suoraan sataman sisääntuloväylän vieressä ja niin pahasti tuuleen että kolme kertaa koitettiin kiinnittymistä ennenkuin se onnistui.
Kävelin sitten satamakonttoriin ja kyselin olisko yhtään älyllisempää paikkaa asettua johon nuorimies totesi että on siinä lähempänä rantaa vielä pari paikkaa vapaana. Siirrettiin sitten vene siihen vapaaseen lähimpään kivitalon viereen ja mentiin maksamaan satamamaksu ja nauttimaan tulojuomat.
Ilta menikin sitten rattoisasti saunoen, ruokaa tehden ja hyvin syöden. Pian vatsan viereen nukkumaan että jaksaa huomenna jatkaa kohti Turkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti