Aamu valkeni varsin kauniina ja aurinkoisena, hanhipesuekin kävi suorittamassa ohimarssin veneen perässä. Ei pidetty kauheeta kiirettä kun kerran lomalla ollaan mutta maittavan aamiaisen ja aamurutiinien jälkeen oltiin lähtövalmiita vähän yhdeksän jälkeen ja muistettiin jopa ottaa poijuhaka siitä naapuripoijusta mukaan.
Koneella otettiin vene Lähteelästä väylälle ja sitten purjeet ylös ja koneet seis. Jumalainen hiljaisuus ja kaunis saaristo maisemana. Tähän voisi vaikka tottua. Alkuun vauhti oli kevyttä kahta puolta - kolmea solmua koska tuulet oli melko kevyitä mutta edistyihän se silleenkin tuo matka.
Porkkalan selälle kun päästiin niin tuuli kääntyi aivan suoraan taakse joten otettiin "virsikirja" käyttöön, purjeet eri puolille ja matka jatkui rauhallista 4 - 5 solmun vauhtia. Autopilotti piti suunnan ja itse saatettiin keskittyä seuranpitoon, tähystämiseen ja kevyen oluen nautintaan. Paitsi Eeva joka epöhuomiossa istui yhdellä yrityksellä sekä aurinkolasinsa että silmälasinsa "hieman" duunattuun kuosiin. Hangossa päästään varmaan poikkeamaan optikolla...
Ja juuri kun Porkkalan selkä oli ohitettu huomattin seuraava vastaisku liian kivan päivän vesittämiseksi, mainingeissa oli kaverilta saatu pieni kori lähtenyt liikkeelle tiskipöydällä ja sopivasti tönäissyt hanan auki sillä seurauksella että makeavesitankki oli tyhjentynyt tiskipöydän kautta kylmäböksin ja tarvikelaatikkoihin sekä pilssiin.
Tavoitehan oli mennä Jussarön saarelle, mutta kun tiedossa oli että sieltä ei saa juomavettä kuin hanasta sataman toiselta puolelta pidettiin autopilotin ohjastaessa pikapalaveri ja vedettiin suunnitelmat uusiksi. Barösu.ndista saisi vettä, mutta se tauko kaikkine manöövereineen veisi niin kauan aikaa että Jussaröön tultaisiin varsin myöhään etenkin kun keleistä ei voisi olla varmoja.
Niinpä päätettiin mennä Elisaareen siihen Barösundin viereen joka tiedettiin aivan loistavaksi paikaksi. Elisaaren sisäänajo on aika kuumottava juttu jka kerta vaikka sen tietää. Ränni sinne satamaan on pari mailia pitkä, mutkikas ja vain hieman venettä leveämpi. Ja lisäksi kaiku antaa koko ajan varoitusta että kölin alla on vain parikymmentä centtiä vettä...
Mutta se paikka on niin jumalaisen kaunis. Tosin kun kiinnityttiin laituriin huomattiin muistin tehneen tepposet ja täälläkään ei ole vesipisteitä laiturilla. Sataman henkilökunta kuitenkin lupasi lainata kanisteria ja vettä saa ihan hanasta laiturien päästä. 40 litraa jaksoin kantaa ja liruttaa tankkiin joten eiköhän sillä Hankoon selviä.
Illalla saunottiin hyvin ja ihasteltiin Elisaaren tammilehtoja kun ensin oli syöty napakat makkarat kauniilla paikalla sataman yläpuolella. Huomenna sit kai Hankoon, jos ei mitään ihan fataalia tapahdu... Vene toimii suunnilleen niinkuin pitääkin ja purjehtii hyvin joten tästä on hyvä jatkaa seikkailua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti