perjantai 11. elokuuta 2017

Vuoriston villit

Aamulla laitettiin aikaisin kovasti kaikenlaista smörgaa pintaan ja hypättiin scootterin päälle. Suunnistettiin siis vuoristoon!

Taas aivan uusi puoli Kyproksesta. Ihan jumalaisia serpentiinimutkia, kauniita vuoristokyliä, raikasta ilmaa ja korkeuta parhaimmillaan puolitoista kilometriä! Kymco huusi leipää kun kiipesi ihan nimettömiä pieniä serpenttiinejä sinne korkeuksiin kaks päällä mutta sitkeästi mentiin.


Kartanlukua tankkauksen yhteydessä
Hieman ennen Limasolia kurvattiin pois konetieltä ja lähdettiin pientä kantatietä pitkin Oraa kohti. Tie kiemurteli vuoren kupeilla ja maisemat oli oikeesti silmiä hiveleviä. Passeli varjoinen taukopaikka löytyi juuri ennen Oraa ja eikun kuvaamaan.





Sitten otettiin vahingossa väärä risteys ja löydettiin itsemme todella syvältä vuoristokylistä. Tie oli aivan hengetöntä serpentiiniä. Tavallaan oli jopa hieman ikävä navigaattoria mutta kyllä vanhalla kunnon paperikartallakin näköjään pärjää vielä!

Parissa pienessä kylässä ihasteltiin ympäristöä, niiden uneliasta elämänmenoa sekä nähtiin vanhoja mustiin pukeutuneita leskimummoja ja koukkuselkä vaareja. Varmaan ei kovin usein ole valkopunalaikullisia turisteja näissä kylissä nähty, sen verran ihmeissään he katselivat ohiajavaa scootteria...

Farmakasin suutaan lähdettäessä tie alkoi kohoamaan aika vauhdilla ja Kymco pisteli parastaan serpentiineillä. Ilma alkoi raikastua ja tie nousi varmaan puolentoista kilometrin korkeuteen, kartan mukaan... Mitään korkeuslukemiahan solissa ei ollut!










Maisemat oli todella upeat ja jylhät kunnes tie alkoi pikkuhiljaa laskeutua. Calo Chariossa löydettiin ihan avoinna ollut kahvila. Kukaanhan ei puhunut näillä kulmin englantia, mutta palvelu oli uskomattoman ystävällistä ja juomat maksoivat oikein kaksi euroa! Hieman eroa rannan 4 euron/kappale juomiin. Paikalla istui vanhoja miehiä lukemassa paikkakunnan lehtiä ja muutenkin oli oikeasti hieno ja oginelli iltapäiväsiestan fiilinki!

Eeva fiilistelee kissojen kanssa
Todella perinteinen kyläkahvila

Siitä sitten otettiinkin suunta Nikosian moottoritielle ja palattiin tasamaalle, eli kiertoilmauuniin... Lämmöt tais olla jossain neljänkympin paikkeilla ja kummasti alkoi nahkaa taas kiristää kun rantaa lähestyttiin.

Vietiin scootteri takaisin vuokraamoon. Saldona kolmeen päivään seitsemisen sataa kilsaa ja oikeesti upeita elämyksiä joita ei pelkästään rannalla makoilemalla olisi saanut! Tämä oli kyllä kannattava setti!

Sitten rauhoittumaan iltaa ja eväitä varten, balsamia nahkaan ja menoks.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti