keskiviikko 9. elokuuta 2017

Etelärantaa edestakaisin epäortodoksisella välineellä

Munankuoret kotelossaan
Aamulla vedettiin aamupala naamariin ja taaperrettiin pyörävuokraamolle. Se laitos mitä meille tarjottiin halvalla oli aika karun oloinen vekotin joten poikettiin naapuripuodissa jossa oli oikein paljon siistimpiä vermeitä tarjolla. Mutta... Niillä vakuutukset olisi voimassa vain ihan lähiseudulla joten hattu kauniiseen päähän ja takaisin sinne karumman Kymcon luo.

Tehtiin paperit ja kone tulille. Kypärät oli varsin eksoottisia, lähinnä mallia Wermaht munankuoria ja oikeasti elämää nähneitä. Mutta ilmeisesti täyttää paikalliset määräykset joten ruukut päähän, koneet tulille ja vasemmanpuolisella liikenteellä suunta kohti saaren länsiosaa...

Heti Agia Napaan tullessa osuttiin patsaspuistoon joka oli bongattu jo bussissa matkalla hotellille ja siellähän oli ihan pakko suorittaa ekskurssio jo sopivan kuumaksi äityvässä päivässä. Mutta kannatti! Pystejä oli jokunen hehtaari kaikkialta maailmasta ja ihan komeita kapistuksia.

Patsaspuistoa

Patsaspuistoa

Patsaspuistoa
Jatkettiin sitten enempi pientä tietä rannikkoa mukaillen kunnes todettiin että ei homma etene jos ei siirrytä konetielle. Tullaan sit pienempää takaisin illemmalla.

On tää vaan karu laitos

Patsaspuisto alhaata käsin

Meren rantaa ja pientä tietä

Kuumaa ja kosteaa...
Ensimmäinen iloinen yllätys koettiin kun koitettiin tankata vekotin jossain Larnacan ja Limassolin välillä! Tuli palvelutankkaaja niin hätäiseen tonteille ettei ehtinyt miettimään miten tankin korkki aukeaa... Setä rupesi hommaa hoitamaan ja soitteli vuokraajallekin että mitä helvettiä! Onneksi on kokemusta amerikkalaisista ajokeista ja tseniläinen ajatusmalli sen mukaista...

Jossain vaihessa setä sitten poistui palvelemaan helpompia asiakkaita ja sillävälin mä sen korkin sain ihan normaalisti avaimella auki. Siisrin papan sorkkaraudan sivuun ja työnsin vekottimen mittarin kohdalle, Bensa maksoi sit 1,16 €/litra.

Setä punnertaa korkkia auki
Sitten soiteltiinkin melkein Pafokseen asti suorilla konetietä pitkin. Iloisesti toi vekotin laulaa ja ei sillä edes kaks päällä juuri jalkoihin jää. Nopeusmittarissahan ei ollut mitään vaijereita joten "korvakuulolta" piti hommaa hoitaa. Täällä on motarilla satasen rajoitus mutta kukaanhan sitä ei noudata! Edellisellä kerralla keväällä kun täällä kokousmatkalla olin niin tuntui että kaikki alle 130 oli tientukkona.

Hyvin kuitenkin liikenteen vauhdissa pysyttiin ja ensimmäinen "virallinen" kohde käytiin katsomassa: Afroditen syntymäpaikka Petra Tou Romiou. Oli varsin kaunis paikka, tosin ihan järkyttävä määrä venäläisiä turisteja parveilemassa tonteilla.

Kaunista

Ja karua

Kyllä näitä katselee

Täti istuu kivellä, rauhassa saa olla

Kirkasta toi vesi

Afroditen syntymäpaikka

Tossa kivien välissä...

Toi Kyproksen eteläranta on jännä. Pafoksesta Limassoliin on todella kaunista ja karua, rantatie kiemurtelee välillä sisämaassa ja välillä elämää upeammilla paikoilla ihan rannan yläpuolella. On serpentiiniä ja on suoraa tietä. 

Ja tietenkin just siinä kauneimmalla kohdalla Brittien sotilastukikohta ja aika tiukka kuvauskielto. Tavallaan vähän syletti...

Limassolista Larnakaan on sit taas ihan eri tyyppistä. Muutama oikein kaunis poukama mutta enempi alavaa maata ja aukeeta, sellaista leijasurffausmaisemaa. Mitä siellä aika paljon harrastettiinkin näemä.

Governors Bay

Ja illalla olikin aika listata päivän saldo, about 350 km kiertoilmauunissa ajelua, vankasti palanut naama kun se munankuirihan lennähti takaraivolle aina kun vauhdin nosti satasen yläpuolelle ja muutenkin kivaa oli.

Pöllötomaatti
 Illalla sit Eeva koki elämänsä ekan Meze-illallisen Kalamies ravintolassa. Raflan nimi tulee paikallisesta kasvista jota kasvaa runsaasti ravintolan kulmilla. Illallinen oli loistava ja kuvioon kuuluu että ei sitä kaikkea vaan pysty syömään! Sit ihailtiin kuunsiltaa ja hotellille kyljelleen ja suunnittelemaan huomisen reittejä.

Safkapaikka kohdallaan

Tässä on about 1/3 pöytään kannetusta eväästä!

Kuva ei tee oikeutta. Oli upee!
Jos nyt iha pakko on jotain positiivista hakee tästä ilmastosta niin sikarit ei tarvii humidoria ku ilmankosteus on just oikee...

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti