Slovakian ja Unkarin kautta Slovenian Blediin

Maanantaina herättiin kauniiseen auringonpaisteeseen, lehmien mölinään ja kukon kiljuntaan. Pakattiin kamat autoon ja mentiin sinne herraskartanon puolelle aamiaiselle, mikä oli ihan loistava! Tämä paikka on siis viinitila ja juustola ja kaikki tarjolla oleva eväs on luomua joka tulee aivan naapurista, lähitiloilta. Maut kohdillaan, juustot hyviä ja tuoreita ja munat juuri täydellisesti valmistettuja! Jatkoon! Keikan jälkeen tehdään yhteenveto niistä ravintoloista ja hotelleista jotka olivat meidän mieleen. Tää paikka on oikeasti keskellä ei mitään, mutta vain 10 kilsaa sivuun pääteistä, ihan kuten edellinenkin, ja todella käymisen arvoinen, jos täällä päin liikkuu.

Auton keula kohti Slovakiaa. Puolaa oli vielä hetki kynnettävänä, ja Eeva ohjasi kuukkelikartan kanssa pienemmille teille, sillä auton navi oikutteli taas kun oli liian uusia teitä valittavana. Tavallaan ihan kiva, sillä etelä-Puolan maaseutukin on kaunista ja kivaa edetä, jos vain etenemistä tapahtuisi. Kylä seurasi toistaan ja keskinopeus laski traktoreiden ja rekkojen perässä ajaen siihen malliin, että Juha alkoi jo huolestua, että päästäänkö perille ennen iltaa.

Slovakia lähinnä ajettiin läpi, ajoittain hyväkuntoista tietä ja muutaman kerran sellaista tilkkutäkkiä, että auton iskunvaimennus oli koetuksella. Mutta kaunista oli ja kivoja pieniä kyliä. Ennen Unkarin rajaa alkoi ihan hillitön rankkasade ja vauhdit moottoritielläkin tippuivat koko porukalla reilusti alle kahdeksan kympin.

Unkarin puolella ostettiin moottoritien käyttöön oikeuttava vinjetti, sillä aikaa oli jo palanut niin paljon, että Pustan tuulispäinä huitaistiin maksiminopeutta mahdollisimman suoraa reittiä Szentendreen. Olimme sopineet tällit vanhan rakkaan ystävän Evan kanssa kaupungin rantakadulle maanatai-illalle.

Egerin viinialueen ohi ajaessa tuli mieleen vanhat ajat, jolloin halvimpia tuotteita A-marketin valikoimissa oli Egri Bigaver "Erkin pikakivääri". Niihin aikoihin Unkarissa käydessä tuli joskus maistetua oikeaa Egri Bikaveriä ja mieleen tuli, että mitä siinä Suomessa myytävässä on vikaa kun tämähän on ihan eri viini ja oikeasti hyvää! Selityshän oli yksinkertainen, Egerin porukka pullotti sen hyvän kaman omiin kauppoihinsa, ja myi kaiken ylijääneen moskan Suomeen jossa A-market sen pullotti eri eristä blandattuna ja kansa osti kun ei oikein asialliseen hintaan muuta saanut. Kun katsoo nykyisin A-marketin valikoimaa ei voi olla kuin hyvillään kehityksestä.

Szentendreen saavuttiin kuuden paikkeilla ja saatiin survottua auto Air B&B:n pihaan. Pikainen huili ja tavaroiden purku tonteille ja kävellen Tonavan rantaan Evaa moikkaamaan. Ei oltukaan nähty kymmeneen vuoteen, joten päivitettävää riitti rannan ravintolassa hyvää ruokaa nauttien ja viihtyen. Kiitos Eva! Nyt ei missään nimessä saa mennä kymmentä vuotta ennen seuraavaa näkemistä!

Tonavan ranta illalla

Todella kivaa nähdä todella vanhaa ystävää

Tiistaina herättiin aikaisin ja tehtiin pikainen aamupala ja taas pitkin tietä. Budapestin kierto/läpiajo vei reilun tunnin, mutta sitten alkoi matka taittua. Vastaan päin kyllä oli "hieman ruuhkaa". Jos joku joskus valittaa Stadin ruuhkista niin saa tulla melkein mihin päin Eurooppa edes keskikokoisen kaupungin liikennettä tutkailemaan ja lopputulos on se, että ei Suomessa oli ruuhkia... Liikennemäärät täällä ovat hieman erilaisia kun Suomessa, edes juhannuksen menoliikenteessä.

Slovenian raja tökki erinomaisen paljon. Jonotus alkoi pari kilometriä ennen rajaa ja liikettä oli ajoittain mutta vähän. Ei mitään havaintoa mitä siellä edessä tapahtui, mutta kun me oltiin tulossa kopille ja kaikki probuskat valmiina, viskaalit vilkaisivat rekkaria ja vain viittoilivat, että menkääs siitä hipit. Ja mehän mentiin.

Kolmisen kymmentä kilometriä rajan jälkeen pysähdyttiin tankkaamaan ja ostamaan Slovenian vinjetti. Pakko käyttää motareita, että ehtii kohteeseen ajoissa Budapestin ja rajan ruuhkien jälkeen. Oli ihan rouheen niminen paikka jossa pysähdyttiin: Murska Sobotna!

Vakkari rajoituksien mukaiseksi ja rennossa takakenossa kohti Ljubljanaa ja sen takana siintävää Blediä, joka oli päivän epistola ja kohde. Saavuttiin Villa Lipaan puoli viiden paikkeilla ja todettiin, että nyt ollaan jonkun asteisessa turistipaikassa. Majoitus oli ihan kohtuullinen mutta hostel tasoa ja tyyliä, hinta kuitenkin ylivoimaisesti kallein koko menomatkalla! Jos vertaa siihen Puolan toissa öiseen niin nyt maksettiin melkein tuplat kahden hengen hostel-majoituksesta ilman aamupalaa! Ja tää oli oikeesti halvin asiallinen majoitus koko kylässä! Ne hotellityyppiset majoitukset oli "hinnat alkaen" 400 €/yö, vaikka olis Trivagosta katsonut, eikä sekään vielä takaa että saisi ikkunan maiseman puolelle... Mutta tää kylän sijainti on helmi! Pieni alppijärvi, linnaa ja kirkkoa, saarta kappelilla, kristallinkirkasta vettä ja jumalaisia maisemia! Köpöteltiin pari tuntia pitkin rantoja ihan vaan huokaillen kauneudesta ja istuiltiin rantaterassilla navigointijuomilla ja imettiin tätä maisemaa ja fiilistä! Ja kun löydettiin vielä loistava ravintolakin, jossa palvelu ja safkat oli ihan huippuluokkaa niin voi sanoa, että kyllä kyllä nyt ihmisen kelpaa olla.

Ajoissa nukkumaan, sillä huomenna pitäis sadetta vältellen tutustua Dolomiittien vuoristoon. Eli aikainen herätys taas tiedossa, puolilta päivin lupailis Pekka Pouta sadetta alueelle ja lumihuippuja ei juuri sateessa näe, nähdäänkö mitään, se jää nähtäväksi.