Grillijuhlista viinijuhlille

Perjantai meni ihan olosuhteisiin totutellessa ja rentoutuessa, kaupasta haettiin mitä oli unohtunut torstai-illan kiireessä mukaan kerätä. Mutta illalla alkoi tapahtua! Marco oli jo torstaina varoittanut, että perjantaina olisi kylän grillijuhlat ja meille on myös kutsu voimassa. Eli varttia yli kahdeksan Marcon ja Lorellan kanssa kaskaiden ja kehrääjien laulaessa tossua toisen eteen ja kylän torile.

Fratta Todina on jotenkin niin suloinen pikku yhteisö. Kylän keskellä on pieni keskiaikainen keskusta, jonka kävelee läpi viidessä minuutissa ja ympäri alle vartin. Siellä on hieman asuntoja ja hallintoa sekä nunnien ylläpitämä hoitolaitos kehitysvammaisille lapsille, sekä pieni vanhainkoti dementoituneille vanhuksille. Lisäksi tuntuu siltä, että puolet 1500 asukkaan asujaimistosta on sukua keskenään ja toinen puoli on naitu kylään jostain muualta.

Torille oli pystytetty pöydät noin 300 sadalle juhlijalle, ja torin alapäässä oli GRILLI! En ihan äsken ole vastaavanlaista laitosta nähnytkään, ja tämä näytti siltä, että se on sinne kiinteästi rakennettu. Grillaussetissä oli kaksi huuvan alla olevaa tasoa, toinen noin 1 X 3 metriä ja toinen 3 X 3 metrinen. Lisäksi oli sellainen Mordorin tornia muistuttava jumalattoman kokoinen uuni, todella harvalla arinalla ja 5 metrisellä, jo hieman vinossa olevalla, savupiipulla. 

Uunissa oli kunnon tuli ja pari kundia paiskoi yläluukusta isompaa pilkettä sisään sitä mukaa kuin sinne mahtui. Liekit löi parhaimmillaan jokusen metrin piipun yläpuolelle asti! Varsin näyttävää ja kuumaa! Alaluukusta kaksi kundia lapioi pitkävartisilla lapioilla punahehkuisia hiiliä niille tasoille, sitä mukaa kun hehku tasoilla alkoi laantua. Grillimestareilla oli hitsarin hanskat käsissä ja 70 x 70 cm kokoisia halsterin tapaisia ritilöitä, joissa oli 10 cm jalat kummallakin puolella joka kulmassa. Näissä halstereissa oli grillattava liha todella lähellä hiiliä. Grillimestarit kääntelivät halstereita tasaiseen tahtiin, hikeä puskien, samalla kun muut laittoivat tuoreita hiiliä alle.

Meidän seurue haki pullo viiniä sivupöydältä ja samalla alettiin tutustua kyläläisiin. Samaan pöytään meidän kanssa tuli Lorellan veli ja hänen vaimonsa sekä Mauro, jonka vaimo ei tullut kun heillä oli porukoiden mukaan "vapaussodan muistopäivä". Mauro otti sille. Tusinan verran kyläläisiä kävi juttelemassa ja tutustumassa ja sitten alkoikin tulla ruokaa pöytään. Todella hyvää ja varsin täyttävää. Pari tuntia siinä meni syödessä, ja juuri kun ajateltiin, että kohta kontataan ylämäkeä kämpille, Marco sanoi, että mennääns moikkaamaan grillimestareita, siellä saattais olla heidän speciaaliaan hieman tarjolla.

Grilliltä löytyi päähäärääjinä Lorellan serkku ja Marcon ja Lorellan poika Gian Luca, molemmat jo hiessä kylpien ja ilosella mielellä, grillimestareille oli omat viinipullot siellä varattuna nestehukan torjumiseksi. Selvisi, että viimeiset grillattavat aina illalla on varattu grilliporukalle ja muutamille harvoille jotka kelpuutettiin maistamaan. Ne olivatkin sitten loistavasti valmistettua porsaan maksaa käärittynä ohuisiin kylkiviipaleisiin ja pieni tujaus tryffeliä sekaan. Sain maistaa ja täytyy sanoa, että harvoin olen niin hyvää maistanut. Eevallekin pienen palasen annoin ja näytti tykkäävän hänkin.

Ilta jatkui vielä paikallisessa trattoriassa espressoa nauttien ja saatiin Gian Lucakin mukaan porukkaan grillin takaa. Ja siinähän se virhe tapahtui, menivät kertomaan meille, että viikonloppuna on viinijuhlat Perugiassa. Lauantain suunnitelmat rauhallisesta keppijumpasta kohti vuoren päällä olevaaa kylää saivat väistyä...

Lauantaina ajateltiin, että jos puolilta päivin menisi Perugian kulmille niin siinä olisi sitten päivän ohjelma valmiina. Ja näin tehtiin. Saapuminen Perugiaan meni todella tyylikkäästi, oli ohjelmoitu naviin sopiva pysäköintialue mutta toiseksi viimeisessä risteyksessä, joka kyllä oli hieman hämärä, otimme snadisti ennakkoon kadun ulos ympyrästä ja lopputuloksena ajettiin sitten koko keskiaikainen keskusta läpi! Mäkeä jyrkästi ylös ja keskiaikaista pääkatua viinijuhlakojuja väistellen. Ja heti katedraalin, kaupungin suurin piirtein korkeimman kohdan jälkeen käännös alamäkeen harvinaisen kapeita kujia, suurin piirtein käsillä seisonnassa. Oli hieman jyrkkää maastoa. Ainoa varsinainen ongelma meinasi olla yhdessä T-risteyksessä, jossa autot eivät meinanneet mahtua kääntymään oikealle talon sisään sujahtavaan käytävään. Muutkin vekslasivat siinä, kuin me. Kolmen vekslauksen jälkeen auto oli sellaisessa kulmassa, että mikään ei osunut mihinkään ja edes peilejä ei tarvinnut kääntää. Tilaa jäi monta senttiä ihan molemmille puolille. Jostain syystä suorituksesta ei ole kuvamateriaalia, mutta Eeva sai onneksi repsikan penkillä sykkeet tasaantumaan ennen parkkiin pääsyä.

Tuosta reiästä käsilläseisonnassa...

Käveltiin keskustaan ja alettiin viihtyä. Kierreltiin katuja ja käytiin Galleria Nazionale della Umbriassa katsomassa Amadeo Modiglianin erikoisnäyttely sekä kiinteä Umbrian kirkollisen taiteen näyttely. Oli kiinnostavaa, vaikuttavaa ja varsin pitkästi käytäviä käveltävänä.

Myöhemmin meille selvisi, että viinijuhlat alkaisivatkin vasta viideltä illan suussa, joten aikaa oli. Käveltiin ja ihasteltiin, syötiin, juotiin ja nautittiin elämästä. Viideltä otettiin yksi "juhlapassi" ja lähdettiin kojuja kiertelemään. Tapahtuma on levittäytynyt suurinpiirtein koko Perugian keskiaikaisen keskusta kaikille toreille ja puistoihin. Noin 50 viinitilaa tarjoili tuotteitaan, maistettiin muutamaa varovasti.

Pari varsin mielenkiintoista viiniä löytyi. Toinen oli raikas ja tuore valkkari, pienen Spoletolaisen perhetilan tuottama Alchimia luomuviini, jossa oli rypäleenä Trebbiano Spoletino: hieman harvinaisempi jopa täällä kotiseudullaan. Toinen löytö oli Gubbiolaisen Cantina Semonten Dolcetto rypäleistä tekemä todella täyteläinen punaviini. Eiköhän näillä kotiin asti pärjää. 

Vielä visiitti katedraaliin, jossa oli iltamessu menossa, istuttiin hetki ja vaikututtiin kirkkotaiteesta ja rauhasta. sitten autolle ja nokka kohti Frattaa. Vihdoin päivän riennoista tasaantumaan kämpille. Lauantain kunniaksi nuoriso pelaa kylän raitilla palloa ja pitää muutoinkin sosiaalista kivaa. Näillä ei vissiin oo puhelimia, kun joutavat olemaan toistensa kanssa kasvokkain.