Italiassa tultiin Piasenzan kautta Milanoon ja lennolle kotiin. Jäi tuo lopputilinpäätös vähän vaiheeseen kun alkoi aivan ultimaattisen hektinen kolmen viikon jakso, jonka aikana oli hurjasti venehommia, moottoripyörän laittoa ja siinä sivussa jopa duunia.
Italiasta jäi käteen jälleen kerran ihan loistavia muistoja ja upeita paikkoja. Cinqueterre oli uusi tuttavuus ja ei varmaankaan jää ainoaksi kerraksi kun noilla jylhillä rannoilla jumalaisissa pikkukylissä tullaan vierailemaan. Piemonten vuoret oli myös upeita vaikka visiitti siellä jäikin lyhyeksi ja toivottua viinitilamajoitusta ei löytynyt, siellä oli ehkä yksi keikan parhaista ravintoloista!
Tutut kulmat Toscanassa ja Umbriassa ei petä koskaan, Cortonan majoitus oli niin pittoreski ja aivan täydellisellä paikalla, että jos joku on niillä kulmin liikkeellä niin sitä voi varauksetta suositellaa! Myös Assisin Hotel Sole oli kiva, aivan keskellä kaupunkia ja hyvien ravintoloiden ja vierailukohteiden ympäröimä.
Padova ja Venetsia nyt on vaan Padova ja Venetsia, maailman kalleimmat kaljat Markuksen torilla piti jälleen käydä nauttimassa, ihan vain koska ne on siellä niin kalliita. Ei siellä kuitenkaan montaa kertaa tarvitse käydä, ei se lopulta niin hieno paikka ole. Nähtävää sinne jäi vielä kuitenkin, joten ei koskaan tiedä...
Ja Maranello! Niin paljon ferrareita pienessä kylässä ja se museo niiden vanhojen klassikkojen kanssa. Emme kuitenkaan langenneet heräteostoksiin. Täälläkään ei tarvitse montaa kertaa poiketa jollei halua välttämättä fiilistellä noiden kauniiden autojen syntysijaa.
Ja sitten San Marino. Hotelli aivan keskellä vanhaakaupunkia jumalaisella näkymällä kahteen suuntaan ikkunoista. Ja se historian määrä niissä torneissa. Siellä oli kiva käydä taas neljänkymmenen vuoden jälkeen ja saattaa olla, että seuraava kerta tulee nopeammin, vielä sinnekin jäi tutkittavaa.
Kaikki tämä ja paljon muuta saatiin kokea hyvässä seurassa. Emme etukäteen tunteneet Peteä ja Anitaa hirveän hyvin, mutta toimeen tulimme loistavasti. Oli ilo olla ja jakaa kaikki kokemansa toisten kanssa.
Kiitos heille!
26.6.2024
Mutta eteen päin!
Juha sitten eläköityi ja kun aikaa on niin nyt lähdettiin vesille ajatuksella, että kauhee kiire ei ole minnekään ja aikatauluja ei liiaksi ole. Eilen pakattiin vene ja tänään oli ajatus lähteä aamulla ja purjehtia Elisaareen. Mutta toisinhan siinä kävi!
Aamulla Juhalla oli snadisti kuumeta ja Eevakin meinasi köhiä keuhkonsa pihalle. Jonkun kesäflunssan kai olimme saaneet hankituksi juhannuksen tienoilla. Purjeet nostettiin heti sataman aukossa ja hurraata hihkuen tultiin runkonopeutta Pentalan kohdalle asti! Ei muuten koskaan oo niin pikaisesti niille hoodein saavuttu!
Sitten alkoi tuuli kääntyä ja homma meni kryssimiseksi, vauhti tippui ja se minkä alkumatkasta voitimme, menetimme ennenkuin olimme päässeet "puutarhaväylälle" asti. Tuuli alkoi voimistua ja kääntyi täysin vastaiseksi joten todettiin, että mitäpä sitä ihminen itseään kiusaamaan. Otettiin purjeet alas, laitettiin kone käyntiin ja puksuteltiin auringon paistaessa ja autopilotin ohjatessa pikkuhiljaa Lähteelään. Olisko jo kolmas tai neljäs kerta kun lomapurjehdus aikeista huolimatta alkaa yöpymisellä Lähteelän laiturissa.
Toisaalta, kiva paikka ja yleensä on aina tilaa. Laituri on suojainen suurimmalla osalla tuulista ja hyvähän täällä on ihmisen olla. Syötiin hyvin ja kesäisesti ja katsotaan sitten aamulla minne jatketaan ja kuinka edetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti