Högsåraan

Aamulla herättiin kauniiseen auringonpaisteeseen suhteelisen aikaisin, kun oli ajatus taiteilla Högsåraan purjeilla. Eli pikainen aammupala naamariin, koneet tulille ja köydet irti!

Koneella ajettiin kolmisen varttia, Hankoniemen ympäri ja heti kun kärki oli ohitettu nostettiin genua ja alettiin nauttia hiljaisuudesta. Tänään päätettiin taas kokeilla pelkällä genualla etenemistä ja melkoisen hyvin se toi toistakymmentä mailia. Isopurje olisi ehkä tuonut solmun verran lisää vauhtia, mutta eihän meillä silleen kiire ole ja ei tää ainakaan meille ole kilpailulaji.

Hieman ennen Hiittistä aurinko meni pilveen ja oli ihan pakko laittaa takki päälle. Ei ollut silleen varsinaisesti kylmä, mutta tuuli puski T-paidan läpi sen verran ikävän tuntuisesti että oli parempi laittaa jotain pitävämpää päälle.

Hiittisten pohjoispuolella sitten tuuli hieman heikkeni ja kääntyi lounaaseen, eli suoraan vastaiseksi. Genualla ei ole kovin helppo kryssiä, joten parin pienen piruetin jälkeen käytettiin koneetta sen verran tulilla, että saatiin isopurje nostettua siihen avuksi ja sittenhän homma alkoi rokkaamaan. Ei se vauhti enää ihan entisekseen noussut ja Kasnäsin eteläpuolella tuntui, että tuuli loppui kokonaan. Kerättiin purjeet alas ja jatkettiin viimeiset kolme- neljä mailia koneella.

Sitäpaitsi kummityttö Iris oli tulossa Högsåraan hypätäkseen kyytiin, joten sinne oli silleen tavallaan pakko ehtiä about ajoissa. Ajettiin Kejsarhamnin satamaan ja Hollon Janne oli vastassa ottamassa köysiä vastaa. Janne on meidän entisiä nuoria ja tavattiin jo Hangossa ja hän ohitti meidät hieman ennen Kasnäsiä.

Septi piti tyhjentää, mutta tyhjennyspaikka oli hieman arvoitus ja hakusessa. Eli vedettiin suoraan laituriin ja sovittiin, ettei kauheesti käytetä veneen vessaa ensi yönä. Laitettiin vene satamakuntoon ja lähdettiin kävelemään kohti Farmors Cafeta, jossa Iris vanhempineen venaili meitä. Högsåra on todella kaunis, tähän pitäisi ehtiä joskus tutustumaan paremminkin.

Antin, Ulvin ja Iriksen kanssa syötiin maittavat pizzat ja viihdyttiin kuulumisia vaihdellen, kunnes heidän lauttansa lähti takaisin Kemiönsaarelle. Me jatkettiin Iriksen kanssa veneelle ja alettiin asettua veneiksi. Matkalla alkoi hieman ripeksiä vettä ja Juha päätti ottaa trendsetter-moodin laittamalla hupun päähänsä. Vastaantulijat olivat kaikki aivan ihastuksissaan, suorastaan hihitelivät!

Veneellä viriteltiin se pressu sitoodan päälle sateen suojaksi ja loppuilta meni rennosti Eevan kysellessä netistä löytyneitä tietokilpailukysymyksiä. Niin on huikeita, että taidan mennä käymään pihan perälle.

Silloin se on laulettava kun virsikirja on auki!

Eilen herätiin Elisaaressa ihan jumalaisen kauniiseen auringonpaisteeseen. Säätiedoitus lupaili suotuisia tuulia päivän pitemmälle legille, joten vedettiin aamupala melko hätäiseen tahtiin ja suoriuduttiin matkaan.

Bärosundin salmi jouduttiin kuitenkin putputtelemaan koneella, jolloin matkan aikana kerhokaveri Patrik meni ohi ja huikkasi terveiset. Ihmettelin että kui sää koneella meet ja vastaus oli että nyt ei suoriteta vaan mennään mukavimman mukaan. Heti kun avonaisempi meri aukesi nostettiin purjeet ja sitten se olikin pelkkää nautintoa! Kone ei rouskuttanut ja purjeet vei reipasta viittä solmua kohti Hankoa.

Kierrettiin Jussarön kautta päästäksemme avotuuliin ulommalle väylälle. Jussarön saari hetkeksi tappoi tuulen ja vauhti meinasi hiipua, mutta heti kun saaren vaikutus lakkasi, vedettiin purjeet virsikirjalle ja nautittiin elämästä. Mentiin samaa vauhtia tuulen kanssa suorassa myötätuulessa joten nahka oli taas lujilla ja aurinkorasvaa läträttiin tasaiseen tahtiin ettei illalla tule ongelmia saunan tai nukumisen kanssa. Siitä huolimatta Eevan alahuuli paloi, joten hän oli aika eksoottisen näköinen illan ja vielä seuraavan aamupäivänkin. 

Avotuulissa virsarilla tultiin melkein Hangon satamaan asti jonka edustalla laskettiin purjeet ja ajettiin koneella Itäsatamaan. Ilmoittauduttiin ja istahdettiin hetkeksi ravintolan terassille nauttimaan olostamme. On tää ihan julman kivaa taas. 

Käytiin saunassa ja suihkussa ja mentiin kokeilemaan ruokailua paikalliseen ravitsemusliikkeeseen. Oli siis todella karvainen petkutus. Classic Pizza Restaurantiin mentiin ajatuksella, että pizza vois tehdä just tähän saumaan hyvää. Mutta! Eevalle tuotiin vain puolikas tilatusta viinistä ja vettä jouduttiin pari kertaa pyytämään erikseen. Pizzojen tulo kesti melkein tunnin ja vaikka ne ihan syötäviä oli, niin ei kuitenkaan mitään hohdokasta. Tää oli jo toinen kerta kun tässä kioskissa todella petyttiin palveluun ja laatuun, viime kesänä ravintolassa oli vähän samaa vaivaa. Pitäisi vaivautua aina lukemaan matkablogit uudelleen, jotta muistuisi mieleen edelliset kokemukset. Onko porukaa liian vähän ja onko ammattitaito ihan kohdallaan? Ei nimittäin oltu ainoita joilla oli vähän samat kokemukset. Ei tarvitse tänne enää vaivautua, ilmankos täällä oli tilaa...

Lauantaina aamulla nukuttiin pitkään, aamupalan jälkeen Juha kävi varaamassa paikan vielä toiseksikin yöksi ja varaamassa lähiliikennevälineen päiväksi käyttöön. Tankattiin veneeseen dieselit kanikasta ja Juha poikkesi halvemmalla paikallisella huoltoasemalla täyttämässä kanisterin. Oli 12 centtiä halvempaa kuin laiturin pumpulla.

Koska käytössä oli lähiliikenneväline merkkiä Renault lähdettiin På Krokenille vetämään lounaaksi maailman parasta lohikeittoa saaristolaisleivän säestyksellä! Tätä paikkaa voimme kyllä todellakin suositella, toisin kuin sitä edellisillan pizzeriaa. Palvelu loistavaa ja se keitto on ihan taivaallista. Löytyy Hangon kylän venesatamasta. Kaukana kaikesta, mutta Renaultin munuainen vei nöyrästi paikalle kunhan sinne kuljettimen sisuksiin jotenkin saatiin itsemme survottua.

Lounas nollattiin menemällä läheiselle frisbeegolfradalle heittämään täysi kierros! Oli muuten yksi kauneimmista fribaradoista missä ollaan käyty. Ei ihan helpoimmmasta päästä vaikka pelattu layout olikin se lyhyin tarjolla ollut. Tosin paljon aikaa meni myös kuvaamiseen, patsasteluun ja seuraavien tii-paikkojen etsiskelyyn koska kenttä oli ihan outo ja opasteet ei ihan joka paikassa olleet kovin selkeitä.

Kierroksen jälkeen pakkauduttiin taas sukkulaan ja mentiin mmunkkikahville Neljäntuulen tuvalle, joka myös lukeutuu paikkoihin joissa Hangossa vieraillessa kannattaa poiketa. 1900 luvun alussa perustettu kahvila-ravintola jonka varhaisen kauden omistajiin ja pyörittäjiin lukeutui myös marsalkka Mannerheim. Paikka on kauniilla kalliolla Hangon keskustan itäpuolella ja uimarannat on molemmilla puolilla. Tänään oli leijasurffareita leikkimässä kovissa tuulissa. Hauskan näköistä toimintaa, pitäiskö joskus kokeilla? Eikä munkitkaan huonoja olleet.

Poikettiin vielä Hangon vesitornilla, ennen  kuin käytiin kaupassa. Eeva joutui kävelemään satamaan koska Renaultin sukkulaan ei mahtuneet ostokset ja Eeva samaan aikaan. Kertonee jotain laitoksen tilavuudesta, mutta viihdyttävä käikäle se oli. Ei yhtään harmita, että tuollainen päiväksi otettiin. Toimii sähvöllä ja kulkee ihan reippaasti. Jos ei todellakaan tarvitse paljoa tavaraa kuljettaa ja etenkin jos takapenkkiläisen toinen nimi on notkeus, niin ihan järjettömän hauska vekotin. Hintaa en tiedä, mutta ei liene kovinkaan halpa. 

Saunottiin, syötiin ja alettiin valmistautumaan huomisen koitoksiin, eli nukkumaan. Huomenna sit kohti Högsåraa.

Taas kerran pala paratiisia!

Aamulla herättiiin ihan jumalaisen kauniiseen auringonpaisteeseen. Ei pidetty minkäänlaista kiirettä, vaan askarreltiin pikkuhiljaa ammupala ja kaikessa rauhassa laitettiin Marlen lähtökuntoon. Tänään oli tavoitteena Elisaari, eli kiva pieni luikaus Porkkalan selän yli ja perillä.

Heti aamusta alkoi nahka kärventyä, kun aurinko rökitti pilvettömältä taivaalta. Nautitaan siitä nyt niin kauan kuin se kestää! Tuuli tuli alkumatkasta suhteellisen heikkona, mutta aivan vastaan ja niinpä kierrettiin Porkkalanniemi koneella. Suunnattiin sitten kohti syväväylää kun Porkkalan selän ylittäminen sisäväylää on jo nähty ja koettu ainaisine ristiaallokkoineen, jopa tyynellä säällä.

Syväväylän laidalla nostettiiin purjeet ja hetken piti kikkailla vielä melkein vastaisessa, kunnes saatiin väylällä tuulesta kiinni ja sitten alkoi hauskuus! Vedettiin melkein perille asti purjeilla ja tasaista 4,5 - 6,5 solmun vauhtia. Elämä maistui hyvältä ja nautimme täysin aistein. Tähän voisi vaikka tottua.

Purjeet laskettiin, kun tultiin siihen kapeaan mutkikkaaseen osuuteen ennen Bärosundin salmea. Maiseman vaihtuminen hidastui kummasti, kun jouduttiin koneella taas puksuttamaan, mutta olihan aikaa ihailla maisemia. Tää seutu vaan on niin kaunista.

Elisaareen ajaminen on aina yhtä mielenkiintoista. Väylähän on matala, kapea ja kulkee keskellä kaislikkoa. Ekoilla kerroilla oli tulla jännäkakka housuun, kun siihen pusikkoon  kavereiden ohjeiden mukaan työntyi, mutta nykyisin se on lähinnä sitä, että tarkastelee puunlatvoja ja katsoo näkyykö vastaantulevia mastoja.

Itse Elisaari on kaunis kuin kesäinen morsian tammilehtoineen ja ystävällisellä palvelulla. Eeva luonnehti tätä paikkaa silleen, että täällä on kuin olis sunnuntai joka päivä ja kieltämättä oikeessahan hän on. Täällä on aina oikein kiva käydä ja kun satama on suojaisa oikeastaan kaikilla tuulilla ja kaunis niin juhlan kunniaksi laitettiin takakannen pöytä pystyyn ja syötiin silliä ja varhaisperunoita kauniissa auringonpaisteessa. Tähänkin  voisi vaikka tottua!