Normaalista poikkeava loman alku!

Yleensä kun meidän perhe lomailee, se alkaa pakkaamisella ja  isolla suunnittelulla mitä missäkin tehdään ja sitten loppupeleissä vaan mennään ajopuina pitkin poikin pallon pintaa. Tällä kertaa oli ihan toisin!

Koska tilanne on mikä on ja Italiaan ei ole vieläkään kovin turvallista saati sitten helppoa matkustaa otettiin käyttöön varasuunnitelma: Tallinnassa on vielä muutama paikka mitä ei ole nähty ja kun on se purjevene, niin rannikko myös haltuun.

Lauantaina Megastar kuljetti meidät Tallinnan D-terminaaliin mistä sitten rankkasateessa taivallettiin Tallink Spa hotellille josta oli ihan tarkoituksella otettu delux-huone. Vähän tollasta hemmottelua alkuun... Soitettiin kaverille, että josko illalla nähtäisiin ja sovittiin että nähdään. Samalla hän tärpitti yhden Tallinnan paremman oluthuoneen, josssa oli runsaasti pienpanimotuotteita hanassa. Paikan nimi oli Uba ja Humal ja sinne lampsittiin muutama sata metriä yllättäen ala-aulasta löytyneiden tuttujen kanssa. Ja oli kyllä hyvä paikka. Meni huoneen odotusaika kuin siivillä!

20 hanaa paikallisia

Huone saatiin ja olihan se ihan asiallinen, iso ja tilava. Respan neiti muistutti viel,ä että kun meillä on se Delux niin avainkortilla pääsee vitoskerroksen loungeen juomaan kuohujuomaa ja syömään pikkupurtavaa aina kun siltä tuntuu, tietenkin aukioloaikojen puitteissa... Pakkohan se oli poiketa testaamassa, hyvää oli ja rauhallinen ilmapiiri.

Pyörittiin vanhassa kaupungissa ja erehdyksessä mentiin Troikkaan syömään mikä oli silleen pieni pettymys, että alkupalat oli ihan perinteisiä venäläisiä ja sinällään maistuvia muttei kovin kummoisia, pääruokana Eeva otti kanaa josta saattoi oikein hyvällä yrityksellä jotain kanamaista löytää, mutta muuten melkoisen pliisu ja huono esitys. Juhan Dorado oli juuri niin hyvää kuin Dorado voi olla mutta lisukksset olikin sitten sitä ja tätä, niin että ilman Ruskij Standardia ei välttämättä olisi ollut senkään vertaa suun mukaista. Tarjoilu ravintokassa oli vähän niin ja näin ja kun lähituntumaan  osui vielä varsin äänekkäästi humaltunut suomalaisseurue, jätettiin ravintola ja soiteltiin Petelle että pitikö siellä sikarilla käydä.

Oak Lounge

Nyt on hyvä!

Siirryttiin Oak Loungee, minä oikein hyvän sikarin ja maistuvan Ardbeckin viskin pariin. Pete tuli paikalle ja runsaan tunnin ajan paranneltiin maailmaa oikein hyväksi kunnes Petelle tuli pieni nälkä ja poikettiin kulmalla olevaan loistavaan tapaspaikkaan Wine Not? Oli niin hyvät tapakset että se korjasi jopa Troikan aiheuttaman pettymyksen! Ja hyvää portugalilaista viiniä palanpainikkeeksi.

Sanottiin Petelle hyvät yöt ja sovittiin että koitetaan huomenna poiketa paremmassa paikassa syömässä ja eikun hotellille vatsan viereen nukkumaan.

Aamulla aamiaisen jälkeen monoa toisen eteen ja kohti Kadriorgin palatsia. Se kun oli vielä näkemättä Tallinnan nähtävyyksistä. Oli se ihan sievä puistoineen kaikkineen mutta kun ollaan Euroopassa totuttu Shönbruneihin ja Casertoihin niin tollanen kaksikerroksinen alle 30 huoneinen palatsi vaikutti varsin pieneltä. Toki todella kaunis ja hieno.

Kadriorgissa oli myös tadenäyttely ja pieni museo joten kyllä siellä aika kivasti vierähti. Löysin sieltä ilmapuntarin jota ehdottelin Eevalle että josko ton mulle synttärilahjaksi veneelle ostaisit, mutta piti sitä vähän kruusattuna ja ei tyyliin sopivana. Yritin pelastaa tilannetta hieman mainitsemalla, että se on kyllä Fabergen teos mutta ei auttanut...

Koitettiin päästä kahville ja sikarille Luigetiigi Kathrinenthalin kauniille terassille, siihen linnan puiston viereen mutta kun kolme varttia oli odotettu jotta tarjoilija kiinnittäisi mitään huomiota tuli epäusko kehiin ja muistui mieleen vanhan sosialistisen realismin aikainen Budapestin Cafe Anna. Totesimme että pitäkää tunkkinne! Kävelimme vanhaan kaupunkiin...

Olde Hansahan ei siis petä koskaan. Lounastimme terassilla ja täytyy kyllä sanoa että taas oli korjaava kokemus! Ne maut ja se palvelun taso ja ystävällisyys ilman mitään päälleleimattua ylilyöntiä oli kuin samettia. Nautimme täysin siemauksin metsäsienikeittoa, talonpoikaissalaattia ja keittömestari Richardin Caccaroita sahramipuddingin kera.

Hunajaolut

Metsäsienikeitto ja talonpoikaissalaatti

Keittiömestari Richardin caccara sahramipuddingilla

Sitten olikin puhdistautumisen paikka ja loungen kautta kylpytakit ja ne huvittavat tossut jalkaan ja kylpylään. Vesissä lillumista pari tuntia, Eeva sanoi ettei niiden patsaiden vehkeitä saa käydä räpläämässä edes salaakun on lapsiperheitäkin paikalla ...
,
Mentiin illalliselle  Leibiin jota moni on kehunut ja me ja Pete yhdymme myös kehuihin. Ruoka oli taivaallista ja Eestin paras sommelier oli taikonut sellaiset viinisuositukset että huh huh! Maisema kaunis, palvelu ja seura hyvää. Voiko synttäri-illalliselta paljoa enempää toivoakaan?

Leib

Maanantaina sitten tultiin kotiinpäin ja Eeva valitti vähän väsymystä, joten varmuuden vuoksi tiistaille sovittua veneelle lähtöä piti ainakin vähän siirtää. Mutta ei hätä ole tämän näköinen. Eeva jäi toipumaan, soitto Joonalle ja Idalle ja kas, puolen päivän paikkeilla köydet irti laiturista ja Pentalaan tutustumaan saaristolaismuseoon. Nelisen tuntia melkein pelkillä purjeilla ja oikein hyvä meininki.

Pentalan saaristomuseo

Jos Eevalla on huomenna virkeempi olo niin eiköhän me sitten päästä etenemään johonkin suuntaan tolla kaukalolla...