sunnuntai 7. elokuuta 2016

Lentokenttä ja kotiinpaluun tuska

Eilinen päivä meni Dubliniin liikuskellessa ja kaupungilla pööpöillessä muutaman kymmenen tuhannen potkupallofanin seassa. Kylä oli ihan hippasen täynnä rahvasta, mutta kyllä sieltä silti Molly Malone ja hyvää ruokaa ja juomaa löytyi.

Eeva vaan oli vähän huonossa hapessa, kun antihistamiininapit väsyttävät mutta pikkuhiljaa alkaa lääkitys puremaan noihin paukamiin...

Molly Malonet ;)

Oli kaupungin tyhjin kuja!
Ja mitähän tästä savotasta sitten jäi käteen?

3000 km merenrantaa, Old Headista ihan sieltä eteläkaakosta Mayon niemimaan luoteisimpaan kolkkaan. Jumalaisia maisemia ja pieniä mutkateitä jotka oikein vaatii että tänne on tultava uudelleen myös moottoripyörällä.

Pieniä kyliä ja uskomattoman ihania ja välittömiä ihmisiä. Aina valmiita juttelemaan ja neuvomaan. Täällä olisi oikeesti hyvä viettää aikaa "vaihtojuoppona" kuten Pahkasika-lehti aikoinaan mainosti.

Hyvää ruokaa ja juomaa! Painonnousun näkee sitten kotona puntarista, mutta näin äkkiseltään sanoisen jokusen kilon tulleen lisää. Ja nämä myös osaavat valmistaa kalaa toisin kuin eteläeurooppalaiset joiden kaloista tekemiin tuotoksiin olemme saaneet välillä pettyä. Jopa niin arkinen juttu kuin fish and chips osataan täällä tehdä maistuvaksi. Ja sitten ne oluet! Pienet panimot ja valtaisan hyvät alet, palealet ja stoutit! Ja jos ei niitä meinannut löytyä niin oli aina varma Guinnes tiskillä kolkuttelemassa.

Dublin oli pieni pettymys, samoin paljon mainostettu Cork. Normaaleja isoja kaupunkeja isojen kaupunkien metkuineen. Corkin parhaaksi anniksi ainakin mulle jäi Old English Market tunnelmineen ja loistavine aamiaisineen, Dublinissa oli kivoja pikkukatuja ja pubeja mutta siinähän se!

Kerryn kierrosta moni oli hehkuttanut, mutta meille se ei näyttänyt parastaan. Osittain saattoi johtua siitä että ensin kierrettiin eteläranta joka oli melkein upeampi paikka. Kaunishan Kerrykin oli, mutta esimerkikse Dinglen niemi siinä pohjoispuolella on minun makuuni kauniimpi! Ja Mayo aivan erityyppinen, mutta huh huh miten upea!

Makuasioitahan nämä ovat kuitenkin. Pieni särö loman kulkuun tuli puolivälissä kun saimme uutisen kaverin menehtymisestä koti-Suomessa moottoripyöräonnettomuudessa. Loppumatka meni hieman kyyneliä pyyhkien, mutta elämä jatkuu.

Nyt on hyvä tulla kotiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti