Ajeltiin se viimeinen rantalenkki Sligoon päin läpi ja sitten suuria teitä pitkin Tullamoreen. Täällä kun kuulemma olisi vielä ne viimeiset Irlantilaiset tislaamot Dinglen ohella jäljellä.
Niihin ei kuitenkaan ehditty nyt tutustua kun Eevalla alkoi nousta aika pahannäköistä paukamaa paikallisten hyttysten toimesta. Ilmeisesti niillä on hieman erilaiset vaikuttavat aineet kun Suomalaisilla. Pari päivää sitten nautittu kyypakkaus auttoi hetken mutta sitten alkoi hydrokortisonisalvan kulutus nousta sille tasolle, että tänään poikettiin heti kylään tultuamme apteekissa arvuuttelemassa olisko jotain muuta mikä voi auttaa...
Jotain antihistamiinia ne lykkäs sekä salvana että tabletteina ja se tuntui siihen kutinaan auttavan mutta ei se niitä paukamia laskenut. En oo pahoinpidellyt rouvaa vaikka hää siltä näyttääkin kun kotiin päästään. Ne oli ne hyttyset.
Illalla humpalle ja huomenna kohti Dublinia, jos ehtis vielä kavereita nähdä ennen kotiin lähtöä.
Noita paukuroita on paljon! |
Ei se nyt niin pahaa oo... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti