maanantai 1. elokuuta 2016

Kaikee sitä löytyy ku pieniä teitä ajaa...

Tänään aamulla oli vähän huano fiilis kun Suomesta kuului illalla uutisia että ystävä oli kuollut moottoripyöräonnettomuudessa. Yö meni  pätkikkäästi, uutista märehtiessä. Mutta elämän kuuluu jatkua ja pienet tiet sai taas Fiaskon kumit soikeeksi!

Poikkeuksellisesti tänään Eeva kertoo miten homma eteni!

Paitsi huono fiilis, myös sää oli aamulla harmaa ja sateinen, ilmeisesti suuren osan yötäkin oli santanut, koska kaikkialla oli kunnon lätäköt.

Pohdimme, että taisi mennä tänään "sisähommiksi".  Aamupalalla kuitenkin päätimme tutkia  karttaa ja oppaita ja päättää vasta sitten mitä teemme. Ensimmäiseksi kohteeksi valitsimma paikan, jonka piti olla hieno museorautatie ja vanhoja vetureita. Perille päästyämme näimme pellon laidassa muutamia vanhoja junan vaunuja vähän sinne ja tänne kallellaan. Toisella puolella tietä oli vähän maataloa muistuttava pihapiiri ja sinne kurvasimme. Kohta auton ikkunaa koputteli vanha valkopartainen herrasmies, joka kertoi että tunnin kuluttua olisi  ainoassa näkyvillä olleessa höyryveturissa "full steam". Emme jääneet odottelemaan sateeseen.

80 km/h tie, vauhtia 30 ja pelottaa, mutta kaunista!


Naviin uusi osoite.  Mutta kun ilma kirkastui hieman, päätimme olla välittämättä navin rupatuksista ja kiertää rannikolla olevien mainostettujan Moherin kallioiden kautta. KANNATTI kaiken ruuhkan ja turistihässäkän uhallakin! Olisi harmittanut, jos emme olisi nähneet näitä omin silmin.  Kuvat kertokoot.






Vettä alkoi vihmoa yhä enemmän, joten luovutimme rannikkotieltä ja keula kohti Burren parfumeriaan. - Missä se on? Aivan, keskellä ei mitään! Viisi kilometriä tähän suuntaan hengetöntä tietä ja sen jälkeen käänny vasemmalle ja aja tätä tietä kolme kilometriä- käänny oikealle ja aja tätä tietä seitsemän kilometriä jne. Kaikki tyynni neljä metriä leveitä kujanteita, joissa nopeusrajoitus 80km/h!!! Tieltä näkyi välillä sattumalta johonkin suutaan. Mutta sitten kun näkyi, olivat maisemat henkeä salpaavat sateessakin. Valitettavasti kuvat eivät tee oikeutta kauniille maalaismaisemalle.

Tonne vastarinteelle...





Parfymeria löytyi navin oivalla opastuksella. Pieni paikka tosiaan aivan keskellä vaellusmaastoja ja lammaslaitumia. Putiikki, ympäristöä kuvaileva näyttöhuone ja pieni teehuone, joka oli kuin ammuttu täyteen. Ei, emme jääneet odottelemaan vapautuvaa pöytää, jatkoimme matkaa. Matkaan sentään tarttui kevyt kevätparfyymi, jota totisesti ei löydy Stockmannilta eikä Ruotsin laivan parfymeriasta.






Kahvihammasta kolotti ja kahvilaa ei nummilta niin vain löydy. Juha huomasi tien varressa kyltin "Castle teerooms" tiukka u-käännös ja kohti teehuonetta, joka oli vanha tornilinna. Ihana paikka keskellä historiallista aluetta. Kuuden kilometrin vaelluksen varrella olisi ollut toistakymmentä historiallista kohdetta. Vesisade ei innostanut patikoimaan, joten joimme kahvimme ja jatkoimme matkaamme.

Näitä on nähty mut aina nää on kivoja

Iso risti ja kirkonraunio linnan lähellä lehmälaitumella

Katotaan minne huomenna...






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti