Dublinia pitkinpoikin

Eilen kun saavuttiin Irlantiin niin ensimmäinen varsinainen haaste oli löytää vuokra-auto! Olin saanut “hullunhalvan” tarjouksen johon tietenkin tartuin kiinni. Ford Fiesta kahdeksi viikoksi käyttöön alle viidensadan euron!

Sehän sitten oli jonkun Europcar-ketjun alatoiminimen supertarjous ja lopulta paljastui, että Europcarin bussilla firman varikolle ja sieltä sen pitäisi löytyä. Päästiin ihan viimeisinä siihen kuljetukseen ja kun oikein nopea olin niin ohitin vuoronumerojaossa kaksi saksalaista pariskuntaa. Eli pääsin luukulle täyttämään papereita jo puolen tunnin jonotuksen jälkeen!

Auto oli itseasiassa parempi kuin kuvittelimmekaan, vain 340 km ajettu ja aivan loisto kunnossa! Kamat kyytiin ja navigaattoriin valmiiksi ajettu hotellin osoite vain esille ja survomaan Leixplisiä kohti. Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottui yllättävän nopeasti, paitsi Eeva joka välillä aina kiljahteli reippaasti kun ei muistanut, että väistämiset sun muut toimii toisinpäin kuin kotomaassa. Ja olihan tuo liikennöinti hieman kaoottisempaa kuin kehä ykkösellä normaalisti.

Hotelli oli oikein mallikas ja kiva! Aulabaarissa otettiin välittömästi tervetulo-oluet ja soitettiin Peterille joka ilmoitti, että paikka siellä. Hän tulee tyttären kanssa hakemaan meidät kotiinsa pienelle grillipartylle. Kaunis koti ja irlantilaisen ystävällinen meininki. Grillattavaa oli ihan riittävästi ja Peterin ja Jackien sekä lasten kanssa hurahti ilta kuin siivillä. Jossain hieman ennen puolta yötä tilattiin taksi ja palailtiin hotellille keräämään voimia seuraavan päivän Dublinin keikalle.

Tulojuoma

Becketts Hotel

Illan kuski

Ny rillataan

Isännän lelut

Aamulla poimittiin bussi keskustaan ja siinä yläkerran etupenkissä istuessa olimme oikein onnellisia, että valitsimme julkisen kulkuneuvon. Dublinissa näyttäisi olevan ainakin yhtä paljon tietöitä menossa näin kesäaikaan kuin kotoisessa Helsingissä. Eli täysi liikennekaaos joka paikassa...

Tuleeko se bussi

Lähestytään keskustaa

Keskustassa sitten otettiin löysät pois heti kärkeen. Löysimme Irlannin viskimuseon joka on suhteellisen uusi paikka. Ja heti alaovella oli iso lappu että pokemoneja ei täällä tarvitse jahdata. Jesh!

Ei pokemoneja!

Mutta hyvää viskiä!

Kierros oli oikein kiinnostava ja opettavainen, voisin melkein väittää paremmaksi kuin Edinburgissa ollut skottien vastaava. Ja kierros päättyi maisteluhetkeen jossa premiun paketin mukaisesti saimme oikein neljä täysin erilaista viskiä maisteltaviksi. Olin vahingossa mennyt hieman avautumaan oppaalle mieltymyksistäni skottilaisiin mallasviskeihin ja opas oli ottanut onkeensa asian ja me saimme vielä kaksi erikoisviskiä lisäksi makusteluun! Ei todellakaan sitä normaalia asiakaslaatua ja täytyy myöntää että kyllä nämä vihreän saaren menninkäisetkin osaavat viskiä tislata! Etenkin ne kaksi spesiaalia olivat kyllä loistavia. Tämä on kohde jota voin varauksetta suositella kaikille Dublinissa vieraileville viskin ystäville. Löytyy siitä ihan keskustasta suurimman turisti-infon vierestä.

Seuraavaksi olikin pienen hiukopalan aika ja kas kummaa, kävelykadulta löytyi pieni pubi josta sai paikallisia simpukoita kattilallisen ja kyytipojaksi reippaamman Guinnesin. Kyllä nyt alkoi jo pikkuhiljaa lomalle maistumaan elämä!

Tuoreet simpukat nam...

Eeva alustavasti lomatunnelmissa

Käpöttelimme sitten muutaman tunnin pitkin kaupunkia, kävimme katedraalissa ihailemassa tuhatvuotista historiaa ja uudemmalla puolella puolella kylää katsomassa paikallista ostoshelvettiä. Saimme ostoshulinasta äkkiä tarpeeksemme. Vanha kävelykeskusta tuntui kuitenkin enemmän meidän paikaltamme...

Jotain kiinnostavaa se kuvas...

Joki Dublinissa

Joki Dublinissa

Väsy ja kivettyny kirkkovieras

Katedraali, aikas magee

Kuoriseinä, muut olikin vähä kallellaan

Tooosi vanha jalkapuu

Tommosen tapin rakentaneet

Illansuussa alkoi epätoivoinen bussin metsästys. Niitä näytti lähtevän oikeaan suuntaan siitä joen varresta, mutta emme vain löytäneet oikeaa pysäkkiä oikeannumeroiselle bussille. Niinpä kävelimme turisti-infoon kyselemään ja pojat siellä neuvoivat tietylle aukiolle josta bussit lähtisivät. Hyppäsimme kyytiin ja huomasimme pian, että paikka mistä olimme pysäkkiä etsineet olisi ollut kyllä oikea, mutta jätimme epähuomiossa väliin sen ainoa pysäkin jolla oikea bussi olisi pysähtynyt. Ja jalat kiittivät...

Hotellille kuitenkin päästiin ja alkoi ankara suunnittelu huomisen päivän varalle. Mutta se onkin jo toinen tarina.