Kunkun kesämökki, rouhee ruotsalaisdaami ja rantaelämää

Aamulla perjantaina oli varsin pilvistä ja säätiedotus lupasi sadetta. Lisäksi hotellissa parveilevat 300 teini-ikäistä kielikurssilaista paukkasivat sopivasti samaan aikaan aammupalasaliin, joten meininki oli aika rouhee. Toivoteltiin ruotsalaisdaami Marylle hyvää Lucian-päivää ja ajateltiin suunnistaa entisen kuningas Rama kuudennen kesämökille, joka tuossa lähiseudulla sijaitsee. Hississä oli pakko kuvata kieltokytti, tässä hotellissa on kielletty kissat, koitat, tupakointi ja Durianin avaus.

Mary on muuten tapaus josta voisi kertoa varmaan paljonkin! Hän on 87-vuotias ruotsalaisdaami, joka on pitkään asunut miehensä kotimaassa Saksassa ja jäänyt pari vuotta sitten leskeksi. Mammassa on virtaa kuin pienessä ydinvoimalassa ja näyttäisi tuntevan kaikki täällä, sekä turistit että paikalliset. Ollaan aamiaissalissa, altaalla ja vähän muuallakin aina välillä juteltu hänen kanssaan ja suuri yhteisymmärrys ja sympatia puolin ja toisin vallitsee. Jos elon päiviä riittää, niin voi kun itsekin olisi tuossa iässä vielä noin täynnä elämäniloa ja energiaa.

Mentiin scootterille ja Mary oli samaan aikaan lähdössä hotellin golfauton kyydissä hierontaan. Kyseli siinä, että minne meinataan mennä ja kerrottiin kunkun kesämökista. Mary ehdotteli, että tällä hotellin kuljetuksella varmaan pääsis. Kerrottiin, että meillä on vielä tänään scootteri alla ja mimmi parkaisi spontaanisti:"Härre gud!". Kerrottiin, että tällä keikalla on jo melkein 500 kilsaa tulut ajeltua ja Mary totesi, että olispa hänkin vähän nuorempi...

Pientä tihkua tuli matkalla Mrigadayvan palatsille, mutta kun lämpötila oli jonkin verran suomalaisen hellerajan yläpuolella, se ei juuri haitannut. Maksettiin sisäänpääsy ja mentiin ihmettelemään mestaa. Olis kyllä kiva jos olis kuningas, vois tollasen parin hehtaarin kesämökin laittaa paraatipaikalle meren rantaan ihan vaan kun voi.

Paikka puistoineenn oli ihan uskomattoman upea. Kalustusta ei juurikaan ollut, ja seinät on varmaan aikoinaan hoideltu kankailla koska ei vielä ilmalämpöpumppuja tunnettu, mutta jo paikan koko sai haukkomaan henkeä. Ja ne hoidetut puistoalueet ja meri siinä vieressä, jonne oli kuninkaan työhuoneesta suora näkymä. Olis kiva olla kunkku

Panoraamaa rannalta

Toista tuntia kierreltiin ja ihasteltiin ja sitten otettiin vielä elämys teehuoneella. Tyyliastioista aivan loistavaa teetä kuninkaan puutarhassa. 

Kuningas on täällä aika pyhä asia ja todella arvostettu persoona, joskin nykyinen kruunupää yrittää vesittää koko jutun pitämällä haaremia jossain sveitsiläisessä hotellissa kansan rahoilla ja kruunaamalla yhden rakastajattaristaan toiseksi kuningattareksi. Mutta kun on kuningas, kuninkaan arvo on ikuinen. Kesämökkiin pääsi tutustumaan jos olkapäät ja polvet eivät näkyneet, portilta olisi saanut peittäviä röijyjä, mutta onneksi meilä oli jo valmiiksi sopivat. Lisäksi paikkaa sai kuvata muuten vapaasti, mutta selfietä ei saanut ottaa missään. Silloinhan olisi voinut tavallaan asettua kuninkaan asemaan.

Ajeltiin hotellille takaisin, mentiin rannalle katselemaan rantaan vyöryviä aaltoja, olikin kunnon kokoiset mainingit.

Illalla haettiin Juhan uudet vaatteet Rajulta, samalla kun palautettiin scootteri vuokraamoon. Taas on Raju pannut parastaan ja liivi ja shortsit oli ihan jumalaisen istuvat ja hyvin tehdyt; ei kiristä, löpötä eikä langanpäät tursota mistään! Kiitettiin ja otettiin kuvat ja lähdettiin syömään.

Täällä on joku vesijohtojen uusiminen menossa ja rantakatua avataan pari korttelia päivässä. Kadun varren yrittäjät ovat harmissaan, koska silloi kun katu heidän kohdaltaan avataan, oven edessä on iso ja syvä monttu, jolloin liikkeeseen ei pääse sisään eikä ulos. Business kärsii! Ajateltiin mennä Valhalla nimiseen brittiomisteiseen paikaan, kun se oli ihan siinä hotellin kulmalla. Ollaan siinä joskus aikoinaan käyty ja muistettiin se niiltä ajoilta melko tavallisena kansankuppilana. Uuden omistajan myötä se on pessyt kasvojaan aika komeasti.

Ja kukas se siellä illallistaan lopetteli, Mary! Kysyttiin, saako istua seuraan ja daami vastisi, että jos ette istu hän harmistuu. Eli siihen siis! Pari tuntia istuskeltiin, syötiin hyvin ja juteltiin kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Isäntä kävi aina välillä kysymässä onko kaikki hyvin, ja olihan meillä!. Iltahämärissä talutettiin käsikynkää Mary takaisin hotellille. Nyt oli kiva päivä

Mary ja Eeva parantaa maailmaa Valhallassa

Tästä alkaakin sitten loppukiri ja siirtyminen rantamoodiin, katsotaan onko enää raportoitavaa.

Kansainväliset seikkailijat ja viidakon kuntoportaat!

Keskiviikko aamu valkeni hieman pilvisenä. Koska keskiviikkoisin Cha-Amissa on rantojen siivouspäivä, ja rantatuoleja ei saa olla estämässä siivousta, oli varsin helppo ratkaisu hypätä scootterin selkään heti aamupalan jälkeen ja ajella pikkuteitä Khao Nang Panthurat Forest Parkiin. Nämä paikalliset maaseudun pikkutiet on todella kivoja ajella. Liikenne on varsin maltillista ja rauhallista ja maisemat riisipeltoineen ja puutarhoineen todella idyllisiä. Pidämme kovasti.

Meillä siis ei ole tietoa, järjestääkö mikään paikallinenkaan yritys tänne retkiä, mutta kyllä ehdottomasti kannattaisi. Ensimmäiset villit apinat tulivat vastaan tien penkalla jo kilometrin verran ennen varsinaista puistoa. Ja minkälainen puisto!

Parkkipaikka ei ollut suuren suuri, mutta kyllä sinne sai helposti scoban mahtumaan. Käveltiin puistoon todella siistejä ja hyvin hoidettuja polkuja pitkin ja mietittiin, että pitäisikö tuossa alueen kahvilassa käydä juomassa jotakin. Olisi varmaan pitänyt, tai ainakin ottaa vesipullo tai kaksi matkaan.

Ainoat löydetyt opastaulut puistosta kertoivat, että siellä on pieni luontopolku kauniilla maisemilla ja paikallinen harvinaisuus, Phanthuratin peili. Kallionhalkeama, josta näkyy kaunis maisema kumpaankin suuntaan. Ihailtiin tovi puiston kauneutta ja keskellä aluetta olevia fossiilien koristamia korallikiviä, kunnes löytyi polku sinne Phanturathin peilille.

Kyltissä kerrottiin, että polulla tulisi ensin 40 m kohdalla pieni muistoalttari vastaan ja itse peilille olisi matkaa 80 metriä. Sitä eivät kuitenkaan maininneet, että etäisyydet on käytännössä suoraan ylöspäin! Kiivettiin tiukkoja portaita ja kyllä kannatti, paikka oli todella kaunis! Kuvat puhuvat puolestaan.

Tultiin alas ja jatkettiin puiston tutkimista rakennettua käytävää pitkin. Hetken päästä löytyi mainitun pienen luontopolun alkupiste ja kartassa mainittiin pituudeksi puolitoista kilometriä. Tässä vaiheessa olisi varmaan kannattanut ottaa järki käteen, hakea skoballa paremmat kengät hotellilta varvassandaalien ja Crocksien tilalle, sekä ottaa jokunen litra vettä mukaan, sillä pilvisyys alkoi väistyä ja lämpötila nousta. Mutta kansainväliset seikkailijat eivät tuollaisista viivästyksistä pidä.

Eli tossua toisen eteen polkua pitkin, joka alkuun oli varsin samanlainen kuin puiston loistavakuntoiset päällystetyt käytävät. Siis ensimmäiset 100 metriä... Sitten varsinainen luontopolku, eli viidakossa sijaitsevat kuntoportaat alkoivat. Polku kiemurteli kauniissa ja tiheässä metsässä eikä missään vaiheessa käynyt edes pienessä mielessä kääntyä takaisin. Kyllähän tää nyt pitää läpi puskea!

Puolitoista tuntia siihen puolentoista kilometrin matkaan meni. Polku kierteli vuoren rinnettä ylös ja alas, välillä oli rakennettuja portaita jopa kaiteineen, mutta iso osa matkaa oli ihan vaan kivilouhikossa konttaamista. Apinat huutelivat lähistöllä, muut eläimet eivät näyttäytyneet. Hengitys tiheni ja syke nousi, joten maiseman tai tiheikön katselutaukoja pidettiin varsin tiheästi. Mutta ne maisemat olivat kyllä kaiken sen väärtejä!

Loppupelissä siis kiipesimme yhden reilun 300 metriä korkean vuoren huipulle, kiersimme siitä hieman alaspäin päästäksemme seuraavalle, korkeammalle huipulle ja lopuksi laskeuduimme takaisin puistoon sen saman 300 m mutta parin sadan metrin vaakasuuntaisella siirtymällä.

Vaellusjalkineet!

Oli jotensakin pakko nauttia puiston kahvilassa vedet ja soodat ihan ajan kanssa ja virkistää nääntynyttä olotilaa. Mutta jopa oli huippu kokemus! Voisimme ottaa jopa uusiksi hieman paremmilla jalkineilla. Tämä on paikka jota voi kyllä varauksetta suositella. Siellä viidakossa kiipeillessä ja kuunnellessa kun apinat mellasti oltiin niin sanotusti asian ytimessä. Kivikkoisilla ja jyrkillä rinteillä tuntui, kuinka oma olo ja ego pieneni oman kokoisekseen, tilaan, jossa luonto asettaa mittauhteet ja toiminnan rajat. Tästä ei luontokokemus paljoa parane!

Tultiin takaisin hotellin altaalle pariksi tunniksi ja käytiin sitten Rajun luona sovittamassa Juhalle shortseja ja liiviä. Shortsit oli jo melkein valmiit ja todella hyvät ja istuvat. Liivi vaatii vielä hieman viimeistelyä, mutta on jo hyvän näköinen keskeneräisenäkin! Sovittiin, että perjantaina haen valmiit pois kuleksimasta.

Siitä sitten scoban päälle ja iltatorille. Cha-Amissa on vain kerran viikossa iltatori, keskiviikkona, sillä silloin rannat siivotaan ja siellä ei voi ruokakojuja pitää. Mutta hyvänen aika millainen iltatori tää oli! Ruokakojuja oli varmaan tuplat siihen mitä Jomtienin kahdella iltatorilla oli yhteensä, porukkaa oli kuin Senaatintorilla jääkiekkovoiton jälkeen ja meininki kuin reiveissä! Juha kasasi itselleen kassillisen vartaita 50 bathin hintaan ja Eeva haki sushilajitelman ja jälkiruokahedelmät suurinpiirtein samalla hinnalla. Ja oli valtaisan hyvää! 

Duriania!

Kierreltiin vielä puolisen tuntia ja Eeva löysi itselleen sandaalit ja Juha sai vihdoin himoitsemaansa tuoretta Duriania, kun joku osaava oli sen ulkoilmassa avannut ja käsitellyt niin, ettei haju leviä holtittomasti ympäristöön. Durianin vienti on täällä kielletty kaikkiin hotelleihin ja julkisiin tiloihin tai kulkuneuvoihin. Kun sen hedelmän avaa, siitä lähtee hieman hapansilakan hajua muistuttava dunkkis joka tarttuu kaikkiin pehmeisiin pintoihin kiinni ja tekee tiloista asuinkelvottomat. Mutta avattu hedelmä maistuu varsin hyvältä. Ja tämä jälkiruoan jälkiruoka maksoi muuten melkein saman kuin varsinainen ruoka ja jälkiruoka yhteensä, erikoisuus maksaa.

Auringon jo aikaa sitten laskettua sompailimme scootterilla hotellille suunnittelemaan torstain seikkailuja.

Torstaina aamulla oli pilvistä, eli aamupalan jälkeen scootterin selkään ja kohti eläinhoitolaa ja -puistoa. Paikka osoittatui sitten eläntarhaksi! Eli ei sen enempää mainintoja tästä paikasta.

Ainoa maininnan arvoinen oli "Mozart lintu", jonka virallista nimeä emme ole onnistuneet löytämään. Mutta nimesimme sen niin, koska sen laulussa on yön kuningattaren aarian alkutahdit, loppu meneekin sit melko vapaalla tyylillä, silleen jatsahtaen.

Pettymyksiä nieleskellen ajeltiin maaseututeitä takaisin, rannalle ja illalla syömään. Eipä juuuri muuta raportoitavaa.

Illalla käytiin syömässä rantakadun varrella olevassa ravintolassa, mutta voi mokoma mikä meininki. Rannalla oli menossa hääjuhla ja ohjelmana karaokea. Voi apua, kun toiset eivät pysyneet nuotissa, toiset tahdissa ja osa ei kummassakaan. Joku roti pitäisi olla, jos toiminta tapahtuu yleisellä uimarannalla parhaaseen illallisaikaan ja ämyrit huutaa punaisina. Oli pakko hakea korvaava kokemus rannan hippipaku-cocktailbaarista, missä sentään soi kunnon happojatsi... Täällä taas juomat ei mätsänny musiikkiin, mutta parempi tämäkin vähä.

Hotellin on puolestaan vallannut joku paikallinen kielikurssi, arviolta 300 teiniä hihittelemässä ja tekemässä teinijuttuja. Tänään heillä oli pari tuntia löysää aikaa ja kaikki paukasivat rannalle. Juha kävi hierottamassa "kuntoportailla" tekeytyneet jalkansa kuntoon. Kun hän palasi hotellille, oli teinien vapaahetki rannalla loppunut ja koko lössi pihatiellä tukkeena, kun ohjaajat pesivät  puutarhaletkuilla riiviöiden jalkoja hiekasta, kaikkien kuuden pihakaivon päällä. Teinit hihkuivat ja tanssivat ripaskaa kylmävesi huuhtelun virkistäessä kinttuja.

Jos huomenna sinne palatsille, koska se on yleisölle auki vain perjantaisin.