torstai 24. lokakuuta 2013

Paikallisiin olosuhteisiin tutustumista Roomassa

Aamulla herätys oli erittäin epäinhimillisen aikaisin, puolen viiden paikkeilla. Piti heittää vauhdilla kuteet päälle ja lähteä kohti lentokenttää. Poimittiin Bansku ja Kari matkalla mukaan. Sataa ja on ankeaa, joten lähtö ei ollenkaan syletä.

Oslon kautta kierrettiin ja Roomaan saavuttiin puolen päivän aikoihin paikallista aikaa. Keli on pikkuisen pilvinen mutta oikein mukavan lämmin. On toi Rooman "kakkoskenntäkin" muuten aika paljon Helsinki-Vantaata isompi, noin niinkuin jaloista pystyi päättelemään.
Rouva laskeutuu Roomaan
Junaa mentiin odottamaan. Täällä oli oikein mallikas systeemi, laituri oli molemmilla puolilla junaa ja poistulevat päästettiin ensin styyrpuurin puolelta ulos ja kun juna oli tyhjä avattiin paapuurin puoleiset ovet ja rahvas tungeksi sisään. Runsas puoli tuntia ja oltiin Rooman Terminillä etsimässä metroa.
Bluesia Rooman asemalla
Metro oli ihan oma juttunsa! On sitä tungosta koettu ennenkin, Lontoossa, Pariisissa ja vaikka missä. Mutta tämä kyllä vei voiton kaikista. Jos ei ollut valmiina kun juna tuli ja tunkenut aivan sumeilematta sisään putkeen niin varmasti jäi laiturille ruikuttamaan. Toisella kerralla onnistuttiin ja siellä sitten kuin sardiinit purkissa laskettiin asemia.

Majoitus löytyi melkoisen helposti ja melkein se vastasi mainoksia. Oli oikein hieno kattoterassi jolta näki Pietarinkirkon kupolin. Ja oli kaksi makuuhuonetta, olohuone ja keittiö. Terasseineen noin 27 neliötä! Eiköhän me tähän mahduta jotenkin. Matkalla oli paikallispuodista otettu skumpat tulomaljoiksi ja pitihän ne terassilla nauttia.
Vähän pieni tää meitin makuuhuone

Ei tää olohuone ja ruokailutilakaan oo koolla pilattu

Kamat narikkaan

Terassi kuitenkin on komee!

Siellä se Pietarinkirkon kupoli pilkottaa

Roomaan saapumisen kunniaks skumppaa

Meillä on tällainen hanakin siellä terassilla
Sitten poikettiin kaupassa hakemassa evästä aamuksi ja poikettiin nauttimassa aperitiivit paikallisessa ravintelissa. Limoncelloa nautittiin ja pikkuista naposteltavaa siihen tuli melkein väkisin mukaan. Ei se kyl paljoa hintaan vaikuttanut.
Nää sisäpihat on aika mageita

Pikku naposteltavaa Limoncellon kanssa
Koska täkäläisen tavan mukaan varsinainen rahvaan ruokinta-aika on vasta illemmalla jouduttiin nauttimaan toisetkin aperitiivit. Ja taas tuli pientä purtavaa mukaan. Tällä kertaa onneks suolaisempaa... Vähän ripsui vettä mutta lämmintä oli kuin Suomessa kesällä.
Nää ymmärtää että aina kun juo pitää syödä...
Ja sitten paikalliseen trattoriaan vetään se oikee illallinen. Aivan loistavaa pastaa, canelloneja ja alkupaloiksi paikallisia pieniä frittipaloja.

Ei kai sit muuta ku vatsan viereen köllöttämään, jos tohon koppiin mahtuu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti