lauantai 26. lokakuuta 2013

Paavi se siunailee

Aamulla oltiin taas rohkeita suomalaisia ja poikettiin taas siellä kauppahallissa. Tavallaan pieni virhe... Löytyi tryffeliä, sopivan kokoinen ja edukas klöntti joten illan suunnitelmat meni samoilla lämpimillä uusiksi. Juusto ja hedelmäillan sijata tehdäänkin tryffelimunakasta. Löytyi nimittäin myös oikein makoisaa tuoretta parmankinkkua ja rukolaa joten illan menu lienee aika selvillä.

Ja päivän viralliseen ohjelmaan. Eli Vatikaanin museoon heti kun ehdittiin. Roomapassit ei toimineet kun Vatikaanihan ei tunnetusti nkuulu Roomaan. Olihan siis kokemus!

Nähtävää oli enemmän kuin yhdellä kertaa pystyy sulattamaan ja loppukeikka meni ihan vaan kävellen ja ihmetellen. Täällä saisi eika vaivatta muutaman päivän menemään ilman minkäänlaisia tuskia.

Sikstuksen kappeli oli pieni pettymys. Ei siksi ettei se olisi ollut vaikuttava ja hieno, vaan lähinnä siksi että porukkaa oli kuin pipoa ja suurin osa ei ymmärtänyt paikan olevan sakraalitila ja vahtimestarit joutuivay koko ajan kiljumaan hiljaisuutta ja kuvauskieltoa ja muuta sellaista.
Emmäätiedä mikä tää on mut mun mielestä tää muistutti kuolontähteä...


Vatikaanista Rooman ylle

Nää katot on aika huikeita

Lattiamosaiikkia

Gobeliini, 5 X 8 m

Osa 100 metrisen käytävän katosta
Vatikaanin museosta selvittyämme mentiin syömään ihan jumalaista raviolia pieneen ravintolaan kulmille. Valtaisan hyvää! Jumalaisen hyvää!

Seuraavaksi oli tarkoitus mennä Pietarinkirkkoa ihmettelemään. Ei sitten onnistunut. Siellä oli jotkut seurat menossa ja reippaasti toistasataa henkeä porukkaa aukiolla. Jotenkin, varmaan osin onnella osin tuurilla, onnistuttiin kikkailemaan itsemme istumaan jonnekin sinne aika etujoukkoihin.

Teemana oli perheet ja etenkin Syyrian kärsivät porukat. Korkeatasoisia musiikkiesityksiä ja hienoa showta sekä pienille että isoille. Sean Conneryn näköinen pappa luki lapsille raamatun kertomuksia kirkon portailla ja pienet oli ihan innoissaan. Oli kaveri loistava kertoja joka osasi ottaa yleisön huomioon.

Kansalle jaettiin tuhansia ilmapalloja ja jossain vaiheessa iltaa ne päästettiin vapauteen. Ja kaiken kruunasi paavi Fransiskus kun tuli paikalle ja alkoi siunailemaan porukkaa. En oo ees isompien rocktähtien nähny saavan samanlaista vastaanottoa. Kundissa on karismaa, toivottavasti hänen hakemansa uudistuslinja jatkuu.
Meinikiä Pietarinkirkon aukiolla

Ehkä parhaita tarinankertojia joita oon kuullu

Ilmapalloja Rooman taivaalla
Paavi Fransiskus, ja ilmapalloja
Poistuttiin paikalta vähän ennen kinkereiden varsinaista loppua ihan vaan ettei jouduttais ryysikseen. Oli tavallaan hyvä ratkaisu kun 100 000 ihmistä täyttää varmaan kadut aika tehokkaasti. Ja me kun oltiin siellä aika edessä kaiken lisäks.

Mentiin kuppilan ja kaupan kautta hotellille askartelemaan sitä kevyttä iltasafkaa. Tryffelimunakas höystettynä parmankinkulla, rukolalla ja parmesaanilla. Kynttilöitä terassilla ja hyvää viiniä. Voi sanoa että ihminen nauttii elämästään!
On se vaan niin jumalaista

Nyt ei säästellä, kaikki peliin...

Lopputulos. Maistui!
Jälkiruuaksi nautittiin hyviä juustoja, tuoreita rypäleitä ja lisää vielä parempaa punaviiniä. Alkaa jotenkin maistua lomalta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti