Lähtöpäivä, jota oli odotettu. Pitkästä aikaa taas uusi maa koettavana. Ja millainen maa!
Pari kolme iltaa on vietetty netissä esitteitä selaten ja pikkuhiljaa alkaa tulemaan visioita mitä kaikkea siellä haluaa nähdä.
Puolen päivän jälkeen Jani ja Tiina tulivat poimimaan meidät kyytiin ja lentokentälle. Viralliset aloitusjuomat - ja koneeseen.
 |
| Tiina ja Jani lähtötunnelmissa |
 |
| Eeva ja Juha tyylikkäinä |
Lento meni niinkuin lennon kuuluu mennä, ajallaan ja normaaleilla kuvioilla. Muutama hieman viihtynyt suomalainen virallisen kuvion mukaisesti metelöi, mutta kun naamioiduttiin itse ymmärtämättömäksi niin kyllä siitä selvittiin.
Lentoasemalla poikettiin samoilla lämpimillä ostamassa ensimmäisen illan juomat kun oluita saa täällä vain paikallisesta vinbudistra ja niitä ei montaa saarella ole. Eikä aukioloajoistakaan ole tietoa.
Tilattua vuokra-autoa sitten ei oikein helposti meinannut löytyä. Osittain saattoi johtua siitä, että Geysir Car Rental oli unohtanut meidän tulomme kokonaan. Puhelinsoitolla saatiin autovuokraamon sankarit muutamassa minuutissa paikalle.
Onhan se Dacia ihan hauska laitos, toki H2 olisi ollut sopivan pramea, mutta Dacia Duster oli kolme kertaa halvempi. Pakattiin kamat kyytiin ja lähdettiin ajamaan kohti Reykjavikia paikallisen ruokakaupan kautta. Pitihän ne aamupalatarpeet saada jostain mukaan.
Maisemat hämmensivät ja hivelivät silmiä.Ei puita, eikä oikein pensaitakaan, kuin loputonta ylätunturia.
 |
| Matkalla Reykjavikiin |
Huoneistohotellin etsiskely oli kyllä ihan oma juttunsa. Navigaattori löysi paikan kyllä ihan hyvin, mutta usko meinasi loppua, kun paikalta löytyi vain tavallisen kerrostalon näköinen harmaa rakennus. Ajeltiin Dusterilla hetki ympyrää ja soitettiin majoituksen isännälle joka kertoi meidän olevan kyllä ihan oikeassa paikassa ja kehotti menemään postilaatikolle josta löytyisi avain.Kötyi!
Kamat sisään. Ihan mukavan oloinen kahden makuuhuoneen keittiön ja olohuoneen kämppä.
 |
| Väliseinän päällä päivysti ronsu |
 |
| Keittiön suuntaan |
 |
| Olohuonetta |
 |
| Parvekkeelta näkyy kauempana pari geysiriä |
Tehtiin tymäkämpi pasta ja syötiin. Oli senverran rankka eväs, että emännät pakottivat Janin ja mut mukaansa taapertamaan pitkin soita. Rasittavaa ja kauheesti hyttysiä, mutta varsin karun kaunista oli. Katsokaa vaikka:
 |
| Jo alkumatkasta alkoi ahistaa |
 |
| Erittäin ityllistä |
 |
| Tää on onnistunut tunnelmapala |
 |
| Hevospolku meni ihan vierestä |
 |
| Tonne pitäis muka kiivetä |
 |
| Päästiin ylös |
 |
| Täällä näkee kauas |
 |
| Paluumatkalla ihmeteltiin uutta asuma-aluetta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti