Loppu Italiassa lähenee

Alkuviikko Karin ja Marja-Leenan lähdön jälkeen on mennyt lähinnä kävelykuntoillen ja hyvin syöden. Alkaa täällä olo lähestyä loppuaan. Nyt on tarve imuroida kaikki viimeiset auringon lämmöt ja säteet sekä kauniit maisemat ennen kotiinpaluuta. On jo hieman kuitenkin aloiteltu pakkailuja ja mukaan tulevien tavaroiden puljailua. Illyn kahvia on hankittu, kun sitä on Suomesta vaikea löytää. Etenkään tähän hintaan mitä täällä siitä pyydetään, viimeeksi kun sitä Suomesta löytyi oli 125 g purkki melkein kympin. Paikallisessa Coopissa 250 g purkki maksaa 5,80 euroa. Eli mukaan tarttuu valittu ja pieni määrä hyvää ja edullista.

Sitten aivan toinen asia, mikä jaksaa täällä ihmetyttää, on tämä paikallinen liikenne "kulttuuri". Jos rajoitus on 50 km/h, niin kaikki kaikki autoileva kansa, jotka ajavat alle 80 km/h ovat selviä tien tukkoja ja niistä pitää päästä heti ohi! Toisaalta täällä kyllä nopeuksia valvotaan. Puolentoista vuoden takaa on tästä omakohtaisia kokemuksia! Savonan poliisi lähestyi kirjatulla kirjeellä hieman ylinopeuta ajanutta Juha-tuhmeliinia puolen vuoden viiveellä. Viivettä tosin selittää se, että ensin oli viranomaiset selvittäneet auton vuokraamon ja sieltä, kuka auton oli vuokrannut. Sen jälkeen oli etsitty suomen kielen tulkki kääntämään kaikki dokumentit suomeksi ja metsästetty jostain kaaharin osoite. Työmäärään nähden oli viidenkympin virhemaksu mielestäni kohtuullisen maltillinen...

Mutta nämä paikalliset kyllä vetää niillä ritsoillaan ihan reikä päässä koko ajan. Jos joku satunnaisesti noudattaa rajoituksia, on syynä yleensä moottorivika tai +80 vuoden ikä, hyvin vahvat silmälasit tai muu erittäin painava syy. Samoin risteyksistä ja pihoista liikenteeseen liittyminen tapahtuu usein varsin laajoilla lehmän käännöksillä, joten jos joku on vasemmalta kääntymässä vastaan, on ihan aiheellista hieman varoa! Koukkaus vastaantulevien kaistan kautta on varsin todennäköistä. Ilmankos melkein kaikki paria vuotta vanhemmat autot on hieman naarmuilla sieltä sun täältä.

Tänään kuitenkin päätettiin lähteä vielä tutkimusretkelle pariin kylään, joissa ollaan kyllä poikettu ennenkin, mutta kauan sitten ja melkoisen pikaisesti. Aloitettiin setti Montefalcosta, joka tunnetaan Umbrian yhtenä viinipääkaupunkina. Jo kaupunkia lähestyessä alkoi olla viinitilojen mainoksia ja kylttejä joka mutkassa ja risteyksessä ja viiniköynösrivejä pitkin rinteitä silmän kantamattomiin. Turistibusseja mateli pitkin serpentiiniteitä, täynnä innokkaita viinin metsästäjiä.

Montefalcossa tuotetaan sekä valkoista- että punaista lajiketta. Punaisista yleisin lienee Montefalco rosso, joka on ihan mukavan makuinen ja notkea, helppo juotava. Tällä kertaa kuitenkin metsästettiin sitä kruunun jalokiveä: Montefalco Sagrantinoa, jota nimeä saa käyttää vain jos viiniin käytetyt rypäleet ovat 100% Sagrantino-rypäleitä. Sen aitouden kyllä maistaa! Kaupungin talon piazalla  oli aivan pakko nauttia tuota herkkua ennen kuin kierreltiin reipas tunteroinen pitkin kukkulan huipulla olevan kaupungin idyllisiä katuja. Löydettiin pieni 1200-luvulla rakennettu Pyhän Lucian kirkko, joka oikeastaan oli enemmän kappeli. Mutta kaikessa karuudessaan todella kaunis ja puhutteleva. 

Koko kirkko kuvassa

Vihkivesimaljalla oli ikää

Tuolla kaukana Assisi ja Spello

Niin, ja viinikaupasta löytyi Sagrantinoa.

Seuravana oli vuorossa naapurikaupunki Bevagna, jonka nimi kaikuu melko ruåtsalaiselta ainakin meidän korviin, tosin täkäläinen ääntämys eroaa meille tutusta. Siellä on todella idyllinen keskiaikainen keskusta ja runsaasti hyviä ravintoloita. Istuskeltiin yhdessä nauttimassa kevyt lounas. Täällä oli harvinaista 2007 Montefalco Sagrantinoa maistettavana ja rehellisesti on tunnustettava, että auton mukana olo ja viinin korkea hinta meinasivat harmittaa. Oli ehkä parasta ja täyteläisintä mitä on vähään aikaan maistettu. Ja vain vajaa kuukausi sitten Perugian viinijuhlilla sentään maisteltiin Umbrian parhaiden tuottajien parhaat viinit!

Poikettiin vielä Fransiskuksen kirkossa ennen kämpille lähtöä. Oheisessa kuvassa on hieman selitystä miksi Fransiskusta täällä arvostetaan, ja sivualttarilta löytyi myös "Fransiskuksen kivi" jolla pyhimys oli aikoinaan istunut kun Bevaknassa pysähtyi matkalla Roomaan. Siellä oli myös kirja, johon sai kirjata rukoustoiveensa. Toivoimme rauhaa maailmaan, erityisesti Gasaan ja Ukrainaan, ja lohtua ja helpotusta kaikille sodista kärsiville.

Siitä se olikin sitten hyvä lähteä ajamaan silmiä hivelevien maisemien kautta ja oikein mäkisiä ja kippuraisia teitä pitkin, muutaman vuoren yli, takaisin kämpille. Ajettiin iso osa matkaa tarkoituksellisen hitaasti, että ehdittiin oikein imeä näitä maisemia muistoihin, kyllä ne Fiatit ohi pääsi jos tarvis oli.