Lähteelästä ajettin koneella kotiin paahtavassa, tuulettomassa helteessä, ja perinteisen kuvion mukaan kolmisen mailia ennen kotisatamaa oli ensimmäiset merkit jonkun asteisesta tuulesta... Laitettiin vene parkkiin, siivottiin ja tyhjennettiin matkakamoista ja aloitettiin kaiken kotoa löytyvän ryjän inventointi ja pakkaus.
Meillä siis alkaa linjasaneeraus ja sen takia jäi tuo meriretki päivää vaille kolmen viikon mittaiseksi, mutta olihan se silti jotain. Mitä siitä sitten jäi käteen?
Ensimmäinen viikko oli tihkusateinen, sumuinen, kylmä ja "väärän tuulinen". Lämmitintä käytettiin enemmän kuin kahtena edellisenä kesänä yhteensä, mutta silti tuntui, että vene on koko ajan kostea ja kylmä. Lämpötila ei missään vaiheessa edes päivisin noussut juuri 14 astetta korkeammalle. Sumun takia jouduttiin varsin paljon ajamaan plotterin viivaa seuraillen ja toivoen, että itänaapuri ei juuri nyt järjestä GPS-häirintää. Ne vähät tuulet mitä saatiin tulivat täysin vastaisena, ainoana poikkeuksena Hankoon meno josta osa päästiin purjeilla kunnes tuuli kuoli.
Sen jälkeen tilanne muuttui täysin, tuulet kuolivat, lämmöt nousivat lähelle 30 astetta ja veneen kannella alkoi läski käristä ja aurinkorasvaa kulua. Tätä jatkuikin sitten kotisatamaan asti. Eli koneella ajettiin enemmän kuin kahtena edellisenä kesänä yhteensä, vaikka tämä keikka kestikin vain kolmisen viikkoa.
Vene toimi lopulta varsin hyvin, mitä nyt merikytkin oikutteli, eteen päin lähtiessä. Tämä oli yksi syy miksi emme kevyillä tuulilla yrittäneet nostella purjeita, koska jostain syystä pitemmän purjeilla ajon jälkeen ongelma korostui. Aamuisin kytkin toimi nöyrästi, mutta nimenomaan purjeilla ajon jälkeen oli välillä melkoista kikkailua, että sai vedon päälle. Täytyy tulevana talvena perehtyä ongelmaan.
Varsinaisia kalustotappioita matkan varrelle sattui vain yksi: Juha oli käynyt Nauvossa viemässä roskia ja potkaisi Crocksit laiturille tullessaan keulasta veneeseen. Tarkoituksena oli sitten käydä täyttämässä vedet ja poimia ne samalla mukaan, mutta Eeva olikin jo letku kädessä valmiina, joten vedet tankkiin ja köydet irti. Sitten muutaman mailin jälkeen tuli mieleen, että muistiko kumpikaan ottaa niitä Crockseja sieltä laiturilta...
Kotiin paluun jälkeen tosiaan meni melkein kaksi viikkoa kämpän tyhjennyksessä, varastoon siirrossa ja loppujen, ei varastoon vietävien, tavaroiden suojauksessa. Nyt on kämppä paketoitu ja tultiin Hankoon Villa Mummolaan evakkoon. Täällä ollaan kuukauden verran ja tutustutaan Suomen eteläisimmän pikkukaupungin henkiseen elämään ja sen jälkeen poiketaan Espoossa vaihtamassa Hanko-kamat Umbria-kamoihin ja suunnataan auton keula kohti Italiaa, sillä lokakuun puolenvälin jälkeen vasta päästään muuttamaan takaisin kotiin.
 |
| Olohuone |
 |
| Pikkumakkari, iso on ihan tyhjä |
 |
| Villa Mummola Hanko |
 |
| Villa Mummola Hanko |
 |
| Villa Mummola Hanko |
 |
| Villa Mummola Hanko |
 |
| Villa Mummola Hanko |
Miksi juuri Hanko ja "kotiseutu" Umbria? Katsoimme sijaisasuntotarjontaa Espoon suunnalla ja melkein mikä tahansa vaihtoehto oli 1200 - 1400 €/kk ja tarjolla kalustettuja yksiöitä ja kaksioita näköalana naapurin seinä! Jos halvemmalla voidaan olla söpössä omakotitalossa uneliaassa pikkukaupungissa meren lähellä ja lopppuosa Umbrian komeissa maisemissa tutuilla kulmilla, ei valinta ollut kovin vaikea. Umbriassa on lokakuun alkukin vielä kaunista ja kesäistä.
Päivityksiä tulee kun jotain tapahtuu, tai on tapahtumatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti