Lento lähti aika myöhään ja Fiumicinioon laskeuduttiin vasta karvan ennen puolta yötä. Norskilla on vissiin joitain ongelmia havaittavissa kun kone oli snadisti myöhässä tullessaan Helsinkiin ja siinä vaiheessa kun piti pakata uutta rahvasta sisään vasta vanhat saatiin talutettua ulos. Jotain meni vissiin myös "tankkauksessa" vikaan kun asiakkaille kyllä jaettiin menukataloogit mutta kun tuli tarjoilun aika niin henkilökunta ilmoitti että ei oo ruokaa, viiniä tai olutta! Ainoo mitä lennolla oli nautittavana oli rommi, viski, vodka ja brandy sekä kokista tai fantaa... Menihän se tavallaan silleenkin.
Virallinen lähtökuva |
Päivitettävät kengät |
Hotellille rantauduttiin siinä karvaa ennen yhtä ja oli kiva pieni idyllinen paikka niin keskeisellä sijainnilla että huh huh. Muutaman minuutin kävelymatka Fontana di Treville, pari sataa metriä Espanjalaisille portaille ja kymmenen hyvää ravintolaa ihan lähietäisyydellä. Nukkumaan ja huomenna lisää.
Eli aamulla napakka aamupala hotellilla ja sitten kylälle lyllertämään. Ensin kierrettiin Espanjalaisten portiden kautta ja kierrettiin Condottin kauppakatua mutta vastustin uskolllisesti himoa hankkia Pradalta tonnin stifloja. Ehkä tuolta muualta löytyis vähän edukkaampaa kamaa. Siirryttiin siitä sitten Piazza Navonan kautta Campo di Fioriolle punaviinille.
Tonnin stiflat... Prada |
Campo di Fiorio, vakiopaikka |
Siitä kun lähdettiin kohti Trastevereä niin kadun varressa oli kenkäkauppa jossa mytiin kösintehtyjä kenkiö jotka olivat niin vertetseisauttavan hyvännäköisiä että ihan oli pakko poiketa katsastamassa vaikka oli juuri sytytetty sikari kädessä. Kaupantäti ystävällisesti järjesti sikarille päivähoitopaikan ja sitten alettiin sovittelemaan kenkiä. Pitsi että ne oli hyvän näköisiä ne oli myös uskomattoman hyvän tuntuisia jalassa. Eli mukaanhan ne lähti! Yksi keikan tavoitteista saavutettu.
Hienot ainakin mun mielestä |
Siinä ne on kassissa |
Hiukka kaikenlaisia pastoja... |
Rooma Trasteveren puolelta |
Lämmintä oli vain 22 joten untuvatakki |
Tultiin takaisin Tiberin yli ja etsittiin kaverin suosittelema pienpanimoravintola Open Paladin ja sehän sit vasta mesta olikin! Tätä voi suositella kaikille oluen ystäville jotka Roomaan saapuvat! Omaa valikoimaa oli hanoissa 37 eri lajiketta ja pulloissa lisää. Eihän sitä määräänsä enempää kerrallaan pysty kumoamaan niin että täällä saattaa joutua poikkeamaan useampanakin päivänä, sillä ainakin noi nyt maistetut oli ihan mahtavan hyviä!
Erikoisin juoma siellä taisi olla Grape Ale jokaoli viinirypäleistä olutkäymisellä aikaansaatu juoma josta oli tosi vaikeaa sanoa mihin kategoriaan sen laittaisi, siinä kun oli vahvasti olutta, siideriä ja viiniä! Todella erikoinen mutta samalla valtavan hyvä!
Tavallaan taivas, 37 hanaa pelkkiä pienpanimo-oluita |
Vasemmalla Grape Ale, mielenkiintoinen! |
Ulos myytävien valikimaa |
Täällä ne muhii ja siirtyy hanoihin |
Puskettiin sitten yhden mielenosoituksen ja valtavien turistimassojen läpi hotellille hetkeks lepäämään ennen illan syöntiä ja muita rientoja.
Ensimmäinen ravintola mihin koitettiin tarjoutua oli aika umpimielinen, terassi tyhjä ja sisällä kyllä olisi ollut paikkoja mutta ei oikein mitään reittiä päästä sinne... Niinpä kierrettiin kulman taakse al Gallinaccio nimiseen trattoriaan ja ei muuten ollut ollenkaan huono vaihtoehto! Alkuruokana Eeva veti meloonia ja ilmakuivattua kinkkua jamä menin innoissani ottamaan merellisen lautasen. Tuli sit sen verran simpukkaa ja äyriäistä että meinas olla ihan turvoksissa jo alkupaloista.
Pääruokana Eeva veti Saltimboccan ja sanoi sen olevan melkein yhtä hyvää ku mun tekemä ja mä vetäsin tryffelipastan! Nyt on kyl eväät kohdallaan! Pari tuntii me niitä taisteltiin kitusiin ja sit eiku vatsan viereen ähisemään ja kohti huomisen seikkailuja.
Illan ravinteli, voi suositella |
Alkupalat, äyriäis-simpukkalautanen |
Päärukana tryffelipastaa ja Saltimbockaa |
Rooma vaikenee, mutta vain hetkeks...
Jälkeiset! Kuvia ei oo ny ton enempää, laitan niitä sit kun on jonkunlainen älyllinen nettiyhteys käytettävissä... Noiden neljän kuvan latauksen aikana:
- etsin ja käynnistin kuusi kertaa maailman hitaimman nettiyhteyden kun se katkesi
- kävin kaksi kertaa respassa kysymässä onko täällä jotenkin löydettävissä se luvattu nettiyhteys
- kävin istumassa varsin huolella posliinin päällä pitemmän kaavan mukaan
- kävin oikein pitkässä ja kuumassa suihkussa
- kävin pari kertaa ostamassa lisää kaljaa lähikaupasta
Neljä kuvaa ja melkein kaks tuntia. Ok, täällä on puolentoista metrin paksuiset seinät ja edes kännykkää ei voi käyttää tukiasemana kun sekään ei meinaa saada signaalia mutta kuitenkin me eletään nykyajassa. Rooma on tässäkin asiassa erilainen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti