Tunneleissa ei muuten sada!

Tänään herättiin pieneen tihkusateeseen. Mutta lämmintä oli silti... Aamulla ei pidetty kauheeta kiirettä kun oli kuitenkin aika lyhyt matka ajettavana ja siks ajateltiin vähän kierrellä Gardaa ja lähiseutuja. Eevalla on uusi kamera ja pitäähän sitä testata runsain määrin. Siks iso osa tän keikan kuvista onkin niitä harjoitusotuksia...

Karttaahan ei tullu matkaan, oli kummaltakin lähtötohinassa unohtunut. Niinpä laajensin navigaattorin näyttöä ja tökkäsin sormella lähimmän ison järven pohjoispäätä ja painoin valintaa "aja tänne". Ja eikun tietä pitkin... Kauniita pieniä maalaiskyliä ja teitä.

Ostettiin matkalla jostain paikallisesta marketista Eevalle uusi laukku ja ihailtiin alhaalla roikkuvia pilviä. Sitten alkoivat tunnelit! Niitä olikin usein ja tiheästi ja ihan riittävän pitkiä. Pitimmän puolivälissä oli tunne että pitääkö alkaa kaivaa passeja esiin sillä kohta ollaan varmaan Sveitsissä tai Itävallassa...

Poikettiin huoltoasemalla kun mä oikeesti aloin kaivata ihan normaalia kunnon vanhanaikaista paperikarttaakin. Siis sellaista josta vähän näkyis ympäristöäkin... Löysin sellaisen ja sit huomattiin että muuten hyvä homma, mutta ollaankin Como-järven pohjoispäässä, ei Gardalla.

No onneks välimatkaa ei ole paljoa ja sit laitettiin naviin määränpääks Riva di Garda ja sovittiin että mennään pohjoisen komeita maisemareittejä pitkin. Ja kannatti, tavallaan! Jumalaisen kauniita ja kippuraisia vuoristoteitä, pieniä kyliä ja liikennettä tuskin ollenkaan. Joosain 1500 m korkeudessa alkoi jo vähän tulla lumisia tienpenkkoja vastaan ja sit lopullisesti 1850 m korkeudessa tie päättyi puomiin ja julman kokoiseen kinokseen kommentilla Suljettu, eukeaa kun lumi sulaa"

Fiasko ympäri ja omia jälkiä takaisin alamäkeen sellaiset 20 km... Jossain puolivälin paikkeilla kun arvottiin risteyksessä mihin suuntaan lähdetään oli siinä tien varressa rimanpätkään niitattuna A4 kokoinen punainen lappu jossa mainittiin 24 koon fontilla että sola on vielä suljettu...

No tuli sit Bresciakin nähtyä, ja Comon molemmat rannat. Ja Gardaa ylös länsirantaa pitkin. Kaunista periaatteella 1 km tunnelia jossa ei sada ja 500 m rantatietä jossa sataa! Kivaa kun on tunneleita. Ei varsinaisesti nää mitään mutta ai kastukaan... No joo, kaunista siellä oli jopa tolla kelillä.


Itärantaa kun tultiin etelään päin pysähdyttiin pienessä kylässä jätskillä 20 km ennen Gardan kylää jonne oltiin menossa yöks. Uskomaton paikka! Kaupunki oli kuin postikortista (taitaa muuten ollakin) mutta asiakaspalvelu rannan keskeisimmällä paikalla olevassa jätskibaarissa aivan luokatonta. Sateenvarjo ehti kuivua ennenkuin kyyppari suostui tulemaan paikalle, ottamaan mun tilauksen! Eevan se jätti ihan kylmäks ja noteeras hänen tarpeensa siinä vaiheessa kun puolet mun tilauksesta oli tullu pöytään.. Ei jätetty tippiä.

Garda sit olikin ihan nasta mesta. Hotelli Terminuksessa oli oikeenlaista ajan patinaa ja menneen maailman meininkiä. Isot huoneet, kaikissa parveke ja muutenkin tyylikäs paikka. Vähän huilattiin ja mentiin syömään.

Löytyi pieni ja idyllinen ravintola keskeltä sitä sokkeloista vanhaa keskustaa ja ajateltiin vetää paikan mainostama "suuri kalajuhla" läpi. Tavallaan virhe, sillä homma vei viis tuntia ja sen jälkeen kumpikin oli niin turvoksissa että hotellille raahautuminen oli hieman sitkeetä...

Homma alkoi loistavalla kalaisella salaatilla missä oli tuorekaman lisäks runsaasti rapua, savustettua kalaa ja ilmakuivattua kinkkua. Sit tuli lämpimät alkupalat, mustekalaa ja kolmea lajia simpukoita. Seuraavaks tuli prima piatti: nauhapastaa tryffelien ja ravun kanssa! Sen jälkeen tarjoilija suositteli puolen tunnin taukoa joka oli oikeesti tarpeen.

Secondo piattina olikin sitten about lasten ammeen kokoinen vati kalaa ja äyriäistä.

Nyt mä tiedän mihin se kokki vie sitä puolentoista kilon hummeria millä se leikkisästi pelotteli naapuripöydän pikkuvesseliä ohi kulkiessaan. Sen annoksen kanssa taistellessa meni melkein tunti ja sit ne raahas vielä pöytään jälkiruuaks lajitelman tiramisuja ja muita tytinöitä.

Homma tuli tosiaan hoidettua noin viidessä tunnissa ja päätettiin Eevan kanssa että seuraavina päivinä suositaan kevyitä salaattibuffetteja... Eiku taju ämpäriin, aamulla kohti uusia seikkailuja!