tiistai 30. heinäkuuta 2024

Nautintopurjehdusta Elisaareen ja konetuskaa kotiin

Lauantaiaamuna tutkittiin taas säätiedotuksia suurella tunteella ja todettiin, että vois koittaa Elisaareen asti tuupata. Katsottiin aamulla kun joku Raaseporin liikuntapalvelupäällikkö kipattiin unikekona mereen ja suuri kansanjuhla alkoi. Joku kevytveneluokka oli lähdössä kisaaman merelle, joten satama oli niin täynnä ketteriä pienveneitä, ettei sinne sekaan kovin aikaisin voinut lähteä. Kun viimeiset kisaajat oli saatu merelle, mekin irroitettiin köydet ja melkein samoilla lämpimillä heti sataman portin jälkeen nostettiin purjeet.



Tuulet oli melko kevyet, mutta juuri oikeasta suunnasta. Vedeltiin neljää solmua suurin osa päivää "virsikirja" auki. Katsottiin kun kevytveneet pitivät omaa kisaansa kaukana ulapalla, ja meillä oli oma skaba väylällä. Vähän sylettää, että ei ollut sitä spinnupuomia mukana. Tuuli pyöri hieman takaa vaihdellen puolta aina sen mukaan kuin väylä mutkitteli. Ne joilla oli virsari auki puomin kanssa menivät selvästi kovempaa ohi. Koska meillä ei ollut puomia, aina tuulen hieman vaihtaessa suuntaa, meinasi genua lähteä pois vedosta. Kauheeta kikkailua, jonka saisi eliminoitua yhdellä alumiinitangolla, jos se vain olisi ollut mukana.

Nahka kärysi ja Jussarön kautta tultiin Barösundin salmeen, komeesti virsari auki. Pari mailia ennen lossia otettiin genua turhana sisään ja jatkettiin pelkällä isopurjeella melkein viittä solmua. Salmi ohjaa sen verran tuulen suuntaa että vauhti pysyi melkoisen hyvänä näinkin. Tuuli hyytyi iltaa kohden ja hieman ennen lossia laitettiin kone käyntiin ja otettiin isokin alas, koneella Elisaaren laituriin. Tänään yli yhdeksän tunnin legillä kone rouskutti oikein vajaat puoli tuntia! Nyt oli kivaa!





Elisaaressa olikin sitten yllätys vastassa heti laiturilla. Opiskelijaikäisiä "hippejä" oli nurkat notkollaan ja respa mennyt kiinni ennen aikojaan. Takaoven kautta kuitenkin sain henkilökunnan vielä kiinni ja laiturimaksun maksettua. Selvisi syykin hippien myöryämiseen ja respan sulkeutumiseen. Elisaaressa oli joku musafestari menossa ja sen verran oli ollut ohjelmaa henkilökunnalla, että ei meinaa palkkatyöläiset kestää festaririehuntaa. Etenkin kun festarialueella oli kaikki tarjoilut ja palvelut tarjolla.

Yllättävän vähän se möyryäminen yöllä häiritsi, paitsi että kun vessassa kävi, niin tuli mieleen Eppujen laulu "ojat pullollaan pitkätukkia vaan". Aamulla näytti paikat siltä, että kaikki ei ollu ehtiny vessaan asti kun oli hätä tullut...

Säätiedotusten mukaan tää sunnuntai piti olla kivan tuulekas päivä ja melkoisen kauniskin. Maanantaille oli luvattu hieman huonompaa keliä. Alkuperäissuunnitelmassa oli edetä muutaman mailin kevyt siirtymä kerhon saarisatamaan, Bergelään. Tarkoitus oli pitää taukopäivä siellä, ennen tiistain kotimatkaa. Mutta: toi vessa kun ei edelleenkään toimi, ja Bergelässä on lähinnä puucee kauempana rannasta, päätettiin ajaa kotiin asti ja laittaa vessa kuntoon ennenkuin lähdetään uudelleen merelle.

Sääennustekaan ei ollut kovin onnistunut tälle päivälle. Oli luvattu 4-6 m/s etelästä joka olisi ollut meille aivan ideaalinen keli. Toisin oli todellisuudessa, meri oli lähes peilityyni aina Porkkalan selälle asti ja sen jälkeen. Niinpä ajettiin koko sunnuntaipäivä koneella Simon hoitaessa ohjaamisen ja Eevan ja Juhan viihdyttäessä toisiaan leipiä tehden ja nahkaa käryyttäen. Puolen seiskan aikaan oltiin kotilaiturissa ja loppuilta menikin venettä melkein viiden viikon tavaroista tyhjentäen.



Kotisatama näkyy!

Keikalla vierähti neljä ja puoli viikkoa, maileja tuli nelisensataa ja hienoja paikkoja nähtiin, sekä ystäviä ja sukulaisia. Tää on aika kivaa, kun ei ole aikatauluja, voi mennä silloin kun siltä tuntuu ja jos tuttuja löytyy, voi huoletta pitää taukopäiviä.

Nyt vessan korjausta ja sitten katsotaan minne sitä tuulet seuraavaksi kuljettaa.