Tiistaina mentiin aamupalan jälkeen Spoletoon, pieneen viehättävään kaupunkiin, johon on sijoitettu suosikkisarjamme Isä Matteon tapahtumat. Kuulimme aiemmin, että uudeen tuotantokauden kuvaukset olisivat juuri nyt menossa. Matkaan tuli parikymmentä kilometriä enemmän kuin normaalisti, sillä Fratta Todinasta etelään menevän tien silta on edelleen remontissa. Spoleton suuntaan täytyy siis kiertää Marscianon kautta ja se tuo melkein 20 km lisää matkaa. Auton navi näytti kuitenkin vieläkin pitempää matkaa. Ihmeteltiin, mutta lähdettiin menemään.
Matkalla oli runsaasti taas tietöitä. Mietittiin, että miksi Italian yksi pääväylistä on näin huonossa kunnossa. Selityshän lienee melko yksinkertainen. Pinta-alaltaan Italia on hieman Suomea pienempi, mutta kun Suomen autokannaksi kerrotaan noin 6 miljoonaa, on täällä lähemmäs kymmenkertainen määrä kulkuneuvoja ja teiden kulutus todellakin sen mukainen. Lisäksi paikallinen julkinen liikenne, etenkin täällä provinsseissa, on aika lailla harvempaa kuin Suomessa, joten auto ei ole mitenkään pois suljettu väline liikkumista ajatellen. Niinpä autokantakin on kovin kirjavaa ja osin varsin vanhaa. Tätä pohdittiin kun ajeltiin tietyön aiheuttamaa kavennusta ensimmäisen korimallin Fiat Pandan perässä noin 20 km/h alle rajoitusten samalla vilkuillen perään kertyvää jonoa...
Tietyön kohdalla oli myös liittymä, josta navi ei tiennyt mitään, vaikka meille tie olisi ollut tuttu, jos olisi ollut liittymä muistissa. Aquaspartan liittymä siis meni ohi 70 km/h vauhdissa ja kierrettiin navin mukaan Ternin kautta. Eli loppujen lopuksi melkein 30 km pitempää reittiä. Kaupunkiin tultiin nyt täysin vastakkaisesta suunnasta kuin normaalisti, mutta tuttu parkkitalo löytyi silti. Yksi vanha, hyvin pidetty valkoinen Fiat 500 oli edelleen samassa ruudussa kuin viimeeksikin kuusi vuotta sitten käydessämme.
Taisteltiin tiemme jyrkkää mäkeä Duomon aukiolle, jossa on erinomainen kahvila-ravintola-hotelli. Sarjassa tässä kahvilassa on Isä Matteon ja ylivääpeli Checcinin tapaamispaikka ja myös paikan oikea omistaja tekee sarjassa hienoa cameoroolia näyttelemällä kahvilan pitäjä Spartacoa. Eli näyttelee kahvilan pitäjää omistamassaan kahvilassa! Hän on mukava herrasmies, aina valmis vaihtamaan muutaman sanan ja häärii tarjoilijoiden apuna pöytiä tyhjentämässä. Itse asiassa vessassa käydessäni yllätin hänet tiskikonetta lataamassa takahuoneessa.
 |
| Spartacon kahvila |
 |
| Matteon pappila, miltähän näyttää sarjassa |
 |
| Alkaa toiminta kohta |
 |
| Matteon kirkko |
Istuskeltiin siinä kolmisen varttia virvokkeita nauttien ja ilmapiiriä fiilistellen. Cinetecnicin autoja ajoi jokunen torille, mutta muuta ei juurikaan tapahtunut, kuin että järjestelijä komensi kuskit laittamaan pahvilaatikot öljypohjien alle, ettei tori likaannu. Taitaa Ivecon laitteet vuotaa enemmän alleen kuin amerikalaiset moottoripyörät! Järjestelijä joi kahvia ja Natalinan näyttelijä Natalia Guetta tuli hotelllista kahvilan oven kautta ulkoiluttamaan pientä mustaa koiraansa. Ilmeisesti tiimi majoittuu myös tässä paikassa.
Koska italialaiseen tapaan kiirettä ei näyttänyt vielä kenelläkään olevan, päätettiin lähteä käymään viaduktilla. Viadukti on virallisemmin Ponte delle Torri ja se on rakennettu 1300-luvulla kaupungin yläpuolelle vanhan roomalaisen akveduktin yhteyteen. Lisää tietoa italiaksi: https://it.wikipedia.org/wiki/Ponte_delle_Torri
Syy viaduktilla käyntiin oli, että neljä kertaa täällä käydessämme se on aina ollut suljettu jostain syystä, mutta nyt se oli avattu yleisölle! Silta on Isä Matteosta tuttu, sarjassa päähenkilö, vanhoilla tuotantokausilla Terence Hill, polkee aina fillarilla vankilaan jututtamaan rikoksista epäiltyjä. Kun on riittävän paljon täällä paikan päällä käynyt, tietää minkälaista illuusiota TV-sarjan tekeminen on, kaupungista pääsee vankilaa kuvaavalle Torren museolle suoraan, viaduktin toinen pää on ihan muualla kuin kaupungin puolella! Mutta se näyttää hyvältä kun päähenkilö polkee siellä! Kerrotaan, että kun sarjan kuvaukset siirtyivät Gubbiosta Spoletoon silta avattiin kuvausryhmälle muutamaksi päiväksi ja Terence Hill polki sen muutaman kerran eri aikoina päivästä ja eri sääolosuhteissa ja niistä muutamasta otoksesta on leikelty kaikki viiden tuotantokauden ajokohtaukset sillalla.
Tultiin takaisin Duomon torille ja pettymys alkoi heti kirvellä, kuvaukset olivat juuri alkamassa ja alueelle ei enää päästetty porukkaa. Jos olisi jaksanut istua siinä kahvilan pöydässä olisi päässyt aitiopaikalta seuraamaan kuvauksia. Siellä sivupöydissä oli ihan tavallista kansaa kahvilla hyvin ohjeistettuna. Kierreltiin tunnin verran kaupunkia ja parin pienen eksymisen jälkeen löydettiin takaisin parkkitalolle ja lähdettiin kämpille päin. Tällä kertaa suorempaa reittiä Aquaspartan kautta, vuorten yli.
 |
| Melkein paikalla |
Illaksi oli saatu kutsu alakertaan Marcon ja Lorellan luo syömään ja viihtymään. Käytiin samalla ihailemassa Marcon ja Gian Lucan käsityötaidon näytettä. Olivat vuoden päivät askarrelleet Marcon ja Lorellan ensimmäiselle lapsenlapselle Matteolle sähkäyttöisen pienen auton. Aivan huikeaa duunia! Alumiinirunko, jostain sähkömönkijästä lainattu tekniikka ja koko laite tehty aivan viimeisen päälle. Täytyy olla rakastettu vesseli, että tuollaiseen projektiin heittäytyy, tunteja ei kumpikaan ollut laskenut, mutta työn jäljestä päätellen niitä on kulunut tuhansia. Jo pelkästään maalaus ja pintakäsittely on vaatinut parin kuukauden aherruksen!
Keskiviikko meni lähinnä jouten ja Fratta Todinaa ympäri kävellen, Eevalla oli illalla nettikokous, jota hänen piti myös vähän valmistella. Siinähän se aika meni.
Sitten torstaina päätettiin lähteä Ternin suunnalle ihastelemaan vanhaa tuttua Cascata delle Marmore putousta. Kyseessä on antiikin roomalaisten aikoinaan 370 ennen ajanlaskun alkua rakentama keinotekoinen putous jolla saatiin rinneräme kuivatettua ja ylhäällä vuorella olevan järven pintaa säännösteltyä. Nykyisin se toimii vesivoimalan hyväksi. Lisää asiasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Cascata_delle_Marmore
Huikea paikka! Normaalioloissa veden virtaus on todella pientä, mutta 11 - 13 ja 16 - 18 päivittäin pato aukaistaan ja koko 170 metrin korkuinen putous on todella näyttävä spektaakkeli. Tulimme paikalle hieman avaamisen jälkeen ja istuimme alhaalla ihastelemassa kunnes pato suljettiin ja veden tulo kutistui pieniksi noroiksi. Eevalla oli orastava päänsärky tuloillaan, joten ei tällä kertaa lähdetty urheilemaan putouksen vieressä kulkevaa polkua ylärinteen suuntaan. Mutta huikea on paikka. Ja maailman suurin keinotekoinen vesiputous, vain 2400 vuotta vanha. Kyllä ne roomalaisetkin osasivat.
 |
| Nyt on hana kiinni |
Kämpille toipumaan, kaupan kautta. Tämän kerran speciaalibongaus oli nuori, mutta oikein maistuva punaviini Tavernello 6,95 € 5 litran hanapakkaus...
