Eilen aamulla ajeltiin Järvenpäähän, pakattiin itsemme ja kaikki ryönät Peten, Anitan ja Onni-koiran kanssa heidän Volvoonsa ja siitä sitten tietä pitkin koko päivä Ouluun ja Nallikariin mökkiin. Pitkä päivä ja ei edes kuvia jaksanut ottaa matkalla. Mutta keli oli upea ja tätä reittiä ei Eevan kanssa ollakaan ihan vähään aikaan kuljettu. Nallikarikin oli ihan uusi tuttavuus.
Meren rannalla oli kova tuuli ja tukka ja Onnin karvat sojotti suoraan pohjoiseen. Ihan mökkien lähellä oli italialaistyyppinen ravintola Bistoria Nallikari ja kun olemme suuria italialaisen ruuan ystäviä, niin sinne siis halki tuulen ja tuiskun. Ihmeteltiin ovella että onpas hiljaista, vain kahdessa pöydässä oli asiakkaita.
Syy selvisi varsin pian kun ruvettiin tilaamaan! Lista oli melkoisen suppea, alkupaloja oli muutamaa sorttia ja pari seurueesta otti melonia prosciutolla jota tunnetusti ei pysty pilaamaan. Paitsi, että melonit oli aika pieniksi pilkottu ja prosciutoa oli kääritty siihen ympärille, ihan ok, vaikka ei varsinaisesti italialaista designia. Burrata ja salaatti oli myös ihan hyvää.
Mutta sitten alkoi se pääruoka, lihaosastolta löytyi tasan mehevää kanaa puolikkaana, sitten oli hieman erilaisia pastoja ja risottoja ja lisäksi pizzoja. Kaksi otti kanaa ja yksi kermaista pastaa, Juha tyytyi kana-pekoni pizzaan. Hirveä virhe! Pasta oli kuivaa, kuulemma ihan siedettävän makuista, mutta ei rakenteeltaan yhtään sellaista kuin luvattu. Kanat tulivat kuivina koppuroina, joissa ei kaiken lisäksi ollut juurikaan minkäänlaista makua, annosten tilaajat jättivät isoimman osan syömättä. Kun Juhan pizza oli mennyt täysin ketuilleen, niin hänkään ei niitä kanoja pystynyt syömään edes leijonan nälässä, kun olis ollut hyvä jotain makua niihin annoksiin saada...
Ja sitten se Juha pizza! Ensimmäinen tuli pöytään reilusti muiden annosten jälkeen ja se oli aivan harvinaisen raakaa ja mautonta. Eli pizzataikina täytteineen takaisin keittiöön kitinän kera. Seuraava pizza tuli joskus illemmalla pöytään ja oli ihan yhtä raakaa ja mautonta! Takaisin keittiöön sekin.
Kolmas yritys tuli sitten pöytään taas runsaasti myöhemmin. Siinä välissä oltiin ihmetelty naapuripöydän meininkiä, rouva pyöritteli annostaan lautasella ja yritti aina välillä työntää sitä herran suuntaan, joka hieman hiljaisena selvästi taisteli omaa annostaan loppuun. Tuli kolmas pizza, tällä kertaa päälle oli kasattu senttimetrin kerros rucolaa ja pohja oli melkein kypsä, mutta edelleen täysin mauton! Samoin kananpalat ja jopa pekoni oli aivan ilman makua ja raakaa lötköä, ei missään nimessä kypsää. Pete koitti myös, muttei kyennyt paria suupalaa enempää sitä syömään.
Tarjoilijalla oli aika tuskainen paikka, kun neljä italialaisesta ruuasta pitävää asiakasta kokee selkäydinpettymyksen kohtuu totaalisella tavalla ja alkaa avautumaan. Annoimme kyllä ymmärtää, että vika ei ollut tarjoilijan, hänhän teki kaiken minkä voi. Antoi meille sen alennuksen ruuasta minkä pystyi ja pyydettäessä myös yrityksen vastaavan sähköpostin.
Raahauduttiin mökille ja kimpassa laadittiin ravintolan vastaavalle sähköposti missä koko illan kulku avattiin ja ongelmat lueteltiin... Vastaus tuli tänään illansuussa jossa kyllä pahoiteltiin pettymystä useaan kertaan, mutta se siitä. Siksi mainitaan ihan tämän kioskin nimikin, että muut osaisivat hieman varoa.
Aamulla nakerrettiin aamiainen ja pakattiin auto taas täyteen tavaraa, ihmisiä ja eläintä ja lähdettiin suuntaamaan Leviä kohti. Matkalla pysähdyttiin Kukkolankoskella katsomassa siian lippoamispaikkaa talviasussaan ja syömään maittavat lohikeitot ja burgerit. Aivan eri tason kokemus kuin eilisiltainen...
Leville Peten ja Anitan mökille tultiin kuuden paikkeilla illalla. Loppuilta menikin sitten rattoisasti syöden ja saunoen. Tästä uuteen nousuun!
