Sunnuntaina päätettiin käydä Spellossa, jota moni pitää Italian kauneimpana kaupunkina. On me siellä toki poikettu ennenkin, mutta silloin se oli osana Umbrian kauneimpien kaupunkien kierrosta, mikä tarkoitti sitä, että koetettiin päivän aikana kiertää viisi kauneimmksi listattua paikkaa Umbriassa. Ei silloin juurikaan jaksanut keskittyä, eikä etenkään ihan kaikkea ehtinyt ihastelemaan.
Tultiin Spellon porteille puolen päivän aikaan, ja ensimmäinen puoli tuntia meni "iloisesti" parkkipaikan etsimiseen. Ei oltu näemmä ainoat, jotka kaupungin juuri tänään halusivat nähdä! Lopulta löytyi laillinen parkkipaikka tunnin kiekkopaikalta, ei laitettu kiekkoa, kun muillakaan ei näkynyt olevan. Sakkolappuakaan ei tullut, vaikka vierailu venyi useamman tunnin mittaiseksi.
Spello on hieman Assisin eteläpuolella ja paikallisen tavan mukaan rakennettu sen verran jyrkkään rinteeseen, että ei sadevesi jää kaduille seisomaan. Kaunis tämä paikka on kuin karamelli! Kaupungin erikoisuus on julmat kukkamäärät aivan joka paikassa. Ruukuissa ovenpielissä, seinillä, muureilla, ikkunoilla ja ihan vain katujen varsilla. Välillä fiilis on kuin kävelisi jättimäisessä kukkakaupassa.
Ja ne korkeuserot! Kaupungin portilta Kapusiinimunkkien kirkolle on linnuntietä kilometrin verran, mutta korkeussuunnassa eroa on 250 m! Onneksi matkalla on jokunen hyvä kahvila tai ravintola, joissa voi istuskella tasaamassa hengitystä. Ehdoton suositus on Bar Cafeteria Bonci, joka on hieman ennen puolta väliä pääkatua huipulle kiivettäessä. Kahvila on pieni, mutta sen takana on valtaisa terassi josta on huimat näkymät laaksoon ja Apenniinien vuorille.
Kaikilla Italialaisilla pienillä kapungeilla on joku ihan oma juttunsa, niin täälläkin! Jossain vaiheessa kesää, silloin kun kukat on kukkeimmillaan, kaupungin pääkatu koristellaan yön aikana kukkien terälehdistä tehdyillä hämmästyttävän taidokkailla taideteoksilla. Päivän ajan ihmiset niitä ihastelevat ja seuraavana yönä Kapusiinikirkon suunnalla avataan iso vesihana ja vesi huuhtoo taideteokset pois kadulta. Pitääisi joskus päästä katsomaan se show! Samoin kuin Gubbion kylässä pyhän Ubaldon juhla, jossa 12 hengen joukkueet juoksevat kilpaa Ubaldon kirkolle (300 m kaupungin yläpuolella) roudaten mukanaan yli kolme metrisiä puisia tekokynttilöitä jonkunasteisissa kantotuolin tekeleissä. Ollaan nähty ne puupalikat ja Lauri Markkanen näyttää niiden rinnalla kääpiöltä! Naapurikyliä juhlineen mainitaan täällä yleisesti termillä "iso avohoitolaitos". Oman kylän juhlat kyllä ovat ihan normaaleja, vaikka sitten pyöritettäisiin juustokiekkoa kilpaa kylän pääkatua pitkin.
Spello on kuitenkin sellainen paikka, että jos on matkalla Assisiin, kannattaa ehdottomasti poiketa tässä eteläisessä naapurissa. Assisikin on hieno, mutta kyllä tämä on ihan omaa luokkaansa kauneudessa. Katsokaa vaikka!
Maanantaina lähinnä keskityttiin kävelyurheiluun ja olemisen keveyteen, mutta tiistaina poikettiin katsomassa Saraganoa. Yöllä oli satanut, mutta juuri kun lähdettiin rientämään alkoi taas komea keli. Saragano on pieni kylä joka on todellakin keskellä mörön pyllyä. Suorin tie sinne kulkee melkein 20 km yksikaistaisena vuoren kuvetta, huonokuntoisena ja jyrkkiä mäkiä ja tiukkoja mutkia täynnä. Taas oli ajoittain olo kuin olisi ollut käsilläseisonnassa auton rattia vasten. Mutta kaunista, niin kaunista!
Itse kylässä on joskus ollut muutama kymmenen asukasta, mutta kun syrjäinen sijainti ja viininviljelyksen keskittyminen isompiin yksiköihin olivat autioittaa kylän, joku neropatti keksi ajatuksen: Täällähän on rauhaa ja tyhjiä taloja, perustetaan rauhallinen hyvinvointikeskus tähän kylään!
Keskellä kylää on pieni respa, kylän 200 neliömetrin kokoisen torin laidalla ja kaksi ihan kurmettitason ravintolaa. Respasta saa avaimet varaamaansa taloon tai asuntoon ja eikun nauttimaan hiljaisuudesta ja häikäisevistä maisemista. Niin, ja niiden kahden ravintolan loistavista sapuskoista. Jokunen vuosi takaperin oltiin täällä Marcon ja Lorellan kanssa illallisella. Perjantaisin kylän torille rakennettiin pöydät, pieni ei liian häiritsevä, bändi soitteli poppia jossain oven syvennyksessä ja molemmat ravintolat raahasivat parhaita herkkujaan pöytiin. Valitettavasti hintataso oli aika rapsakka, mutta erilaisuutta ja rauhaa haluavan kannattaa vilkaista, vieläkö perjantai-illallisia tarjoillaan: Tämmöistä
Alaspäin tulo Saraganosta samaa kinttupolkua pitkin oli vielä hauskempaa kuin ylös kiipeäminen. Vaikka matkaa Marscianoon ei ole kuin 20 km, antaa kuukkelikartta ajoajaksi helposti yli puoli tuntia. Mutta kaunista sielä on! Loppupäivän sitten ripeksikin vettä, joten meni ihan sisällä ruokahumalan hakemiseen koko ilta, paikallisista sienistä ei löydy ihan niin paljoa makua kuin suppilovahveroista.
Nyt suunnittelemaan uusia kujeita. Marco vihjaisi, että lähistössä olisi viikonloppuna ylämäkeen autolla-ajokilpailut. Kunnon hill climb skaba riittävän härskillä kalustolla ja asenteella. Katsotaan taivummeko paikalle, vai mennäänkö vain kiertelemään viinitiloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti