Ja taas enempi löysä lomapäivä

 Ei paljoa isompia tapahtumia tänään, ollaan niin lomalla! Tirppamummon tirpat herätti taas ajoissa. Huikeeta konserttia ne pitää heti aamusta alkaen! Myöhäisen aamupalan jälkeen laiskasti raahustaen rannalle päivän konttoritoimiin. Alkaa löytyä mieluinen ranta, jossa on sopiva fiilis ja jossa saa loistavaa Harma olutta...

Eeva oli enempi varjossa kun eilen meinas nahkaan tulla hieman damagea, mutta pysyy vielä sopivalla rasvauksella paikoillaan. Mutta kaikken ei voi varautua, palaneet jalkapohjat ja ohut otsonikerros... Juhahan siis perinteisesti ottaa paljon rauhallisemmin ton homman, kun kerran on jo ollut ruskettumut.

Iltapäivällä lähdettiin raahautumaan hotellia kohti ja osuttiin sopivasti paikallisille markkinoille. Meininkihän oli kuin moukarihäkissä, vaikka kaikki oli jo purkamassa kioskejaan. Autoja paikoissa minne autot ei mahdu ja ihmiset ja myyntikojut siellä jossain välissä. Ostettiin mummolta maailman parhaita kirsikoita kilon verran. Saattaa olla muuten lentokeli vatsassa aamulla, on niin hyviä, että ei voi olla syömättä.

Kierreltiin vanhan kaupungin kujia ja visioitiin minne mennään lounaalle ja illalliselle. Ei mitään kiirettä minnekään. Maistuu aika lomalle.

Käytiin sit lounaalla siinä kujilla ihan hotellin lähellä, tosi maistuvaa salaattia hyvällä palvelulla. Löydettiin muutama vierailun arvoinen puoti, mutta hukattiin ne samantein kun ei sisään satuttu menemään. Tarttee siis etsiä ne uudelleen jossain vaiheessa. Ollaan niin lomalla ettei jaksa tollasista asioista murehtia.

Hoideltiin palaneet nahkat kuntoon  hotellilla ja muutenkin levättin, ja eikun tulta päin etsimään illalispaikkaa. Osui sit huono arpa niillä kujilla... Kaveri kehui perheravintolaansa maasta taivaaseen ja kun siellä nurkassa kaveri veteli bouzukilla zorbasta, niin mentiin antamaan mahdollisuus, etenkin kun puitteet oli huikeet punaisten bouganville-puiden alla.

Bouzuki soi ja alkupalat oli ihan loistavat, vaikka palvelu oli vähn mitä satuu. Pääruokana tullut kalalajitelmakin oli oikein maistuva ja retsina hyvää. Mutta se muu toiminta.Pääruuan lautasiksi tuotiin about leipälauasen kokoiset laput ja sen jälkeen ei juuri ketään näkynyt maisemissa. Eli oli aikaa seurata ympäristön tahtumia ihan ajatuksella.

Tilanteen varasti joku paikallinen parin kolmen vuoden ikäinen pikkutyttö, joka koki suuren rakastumisen. Kohteena oli suomlainen paria kolmea vuotta vanhempi palttinan vaalea poika, jonka kaulaan "daami" heittäytyi antaumuksella ja suuren tunteen vallassa. Poika ei ehkä kokenut asiaa samalla tavalla, koska vaikutti melkoisen kiusaantuneelta tilanteesta. Tytön isä joutui melkein väkivalloin repimään nuoren ihailijattaren poikaraukan kimpusta. Onneksi paikalla oli pari irrallista kissaa, joihin neito sitten suuntasi suuren rakkautensa.

Mutta se itse illallinen... Kyypparia ei sen kalalautasen tuonnin jälkeen juuri näkynyt ja kun siinä oli puolisen tuntia hampaita kaiveltu safkan jälkeen ja retsinakin alkoi loppua piti jo melkein kamppaamalla ottaa edeskäypä kiinni, että saimme laskun pöytään. Ja laskuhan yllätti, oli aika rouhea! Ruoka oli ihan loistavaa, mutta se muu toiminta ei oikein vakuuttanut. Roihuvuoren grillilläkin saa parempaa palvelua! Ei jatkoon tämä kioski, jonka nimestäkään ei saanut selvää. Haniassa poikkeavat voivat kysellä tarkemmat koordinaatit että osaa varoa. Annettiin muuten palautetta, tiedä sitten menikö perille.

Kierreltiin sit taas kujia, ostettiin mekko ja baggammonpeli. Eli mentiin iltadrinkille paikalliseen rannalla olevaan drinkkibaariin ja pelattiin baggammonia. Me ollaan niiiin lomalla!

Löhöpäivä rannalla ja ajatelmia

 Aamiaisen jälkeen noin kymmenen maissa kasasimme tavaroitamme ja kuuntelimme naaapuritalon viiden lintuhäkin asukkaiden pirteää piipitysä, siritystä, surinaa ja vihellystä " tsirp, tsirp, tsriiiiii, tsriiiii, tsiiii, piip, piip, fiiuuuuu, traptraptrap, tsirptsiiii...." Sinfonia oli monipolvinen ja äänekäs, kuin sademetsässä.

Saimme itsemme ulos hotellista ja lähdimme lampsimaan kohti uimarantaa, olimme päättäneet, että tänään on rantapäivä. Aamun lämpötila oli hieman inhimillisempi kuin eilen, hieman alle 30 astetta. Nousimme ylämäkeen pientä kujaa, josta käännyimme vasemmalle toiselle kapealle kujalle. Kujat olivat viileän varjoisia ja pittoreskeja. Muutama pappa istui terassillaan ja pienien myymälöiden ja toimistojen omistajia istuskeli aamukahvilla pienillä tuoleillaan ennen työpäivän kiireitään. Joitakin kujia kehystivät kauniit köynnöskasvit ja kukat, toisia reunusti itaisin ravintoloiksi muuttuvat pöytäjonot. Jotkut kaduista olivat hieman leveämpiä ja autojen reunustamia. Muutama kissa paistatteli päivää, puhdisti tassujaan. Kävely kapeilla kujilla onnistui vielä hyvin, toisin on iltapäivisin kun tuhannet turistit vaeltelevat kujilla ja pienissä myymälöissä.

Päivän konttorin näkymä

Tämä kaupunki, kuten monet paikat muuallakin Etelä-Euroopassa on mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa, monikerroksista historiaa ja rakennustyyliä. Haniassa voi löytää samalta meren rannalta venetsialaisten rakentaman sataman ja ottomaanien aikaisen vanhan mosekijan. Monet vanhat ja nyt jo huonokuntoiset rakennukset seisovat rintarinnan uusien ja moitteettomien talojen välissä. Yhdessä kulmauksessa voit nähdä kauniin roosan värisen omakotitalon, jossa on kaunis patio ja kauniita kukkaistutuksia. Vähän matkan päässä kerman värinen tai hennon rusehtava talo kiiltää uuttuuttaan, ovissa ja ikkunoissa kauniit taokset ja jonka tiilen punainen porttikongi kutsuu sisemmälle. Niiden välissä on pari jo parhaat päivänsä nähnyttä taloa, joiden betoniseinät lohkeilevat ja rappaukset ja meren sininen maali hilseilee reilusti. Toisella puolella kujaa on tyhjä tontti, jonka kulottunutta heinää vartioi ruostunut verkkoaita ja unelias kissa, joka loikoo välinpitämättömän näköisenä, kuin viekkaana tarkkailijana kaukaisuuteen katsellen.

Ennen kuin ajattelimmekaan, olimme perillä aurinkorannalla, joka alkoi täyttyä vähitellen. Viilentävä tuuli ja lempeä lämpö teki olon raukeaksi. Aika meni lukiessa ja välillä uidessa. Juha oli varannut rannalle Johanna Lindforsin "Elämäni ranskattarena" ja minä vanhasta tehtailijasuvusta kertovan pokkarin. Oikein hyvää rantalukemista.
Lähempänä kolmea totesimme, että eiköhän tämä turistin työpäivä ala olla tässä. Keräilimme tavaramme ja lähdimme laahustamaan auringon uuvuttamina takaisin hotellille.

Kapeat kujanteet olivat edelleen hiljaisia ja uneliaita, jostakin kerrostalon avoimelta parvekkeelta kuului keskustelua ja rakennusjätteitä täynnä olevan lavan vierestä kuului rakennustyöntekijöiden työn ääntä. Edes kissat eivät viihtyneet iltapäivän kuumuudessa vaan olivat paenneet varjoisempiin paikkoihin.

Kävimme Juhan löytämässä oliivikaupassa, jossa oli kaikkea mahdollista oliivista: öljyjä, saippuoita, kynttilöitä, oliivipuusta tehtyjä astioita ja ties mitä. Hauska putiikki.

Hotellille päästyämme huomasimme, että ainakin Eeva oli polttanut niskansa. Kylläpä oli taas viisasta toimintaa. Onneksi Aloe vera ja pihkavoide auttavat hädässä.

Emme ole käyneet monella Kreikan saarella, mutta uskon täysin aikaisemmin kuulemani tiedon, että jokaisella saarella on oma luonteensa. Kreetan saari on aivan erilainen kuin Santorini tai Mykonos ja aivan erilainen kuin mantereen muutamat tietämäni kylät Olympos-vuoren juurella. Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta sekoitukselta arkea ja joutilaisuutta: yksinkertainen, konstailematon ja kosiskelematon.  

Iltapäivä kului myöhäisen lounaan, vaatehuollon ja virkistäytymisen merkeissä. Naapuriravintolan lounas kaikkine oheislisukkeineen oli todella iso, ja liioittelematta oikein herkullinen, vatsat pinkeinä hakeuduimme takaisin hotellille suunnittelemaan tulevia. Sillä välin naapurin linnut jatkoivat trooppista konserttiaan.

Illalla, ennen päivällistä, kävimme varaamassa lauantaille retken Kreetan lounaisrannalle uimaan, luostariin ja viinitilalle. Siitä sitten kutkuttava odotuksen tunne sisällämme lähdimme etsimään ruokapaikkaa, nyt sisäkujilta kaupungin keskustasta. Löytyihän niitä, toinen toistaan houkuttelevampia. Pysähdyimme yhteen ja jäimme siihen asiakkaiksi. Voi hyvä ihme: kreikkalaiset ovat näemmä päättäneet ruokkia vieraansa tajuttomuuden tilaan. Kaikkialla annokset ovat olleet hyviä, mutta niin isoja, että puolella määrällä ruokaa olisimme tulleet enemmän kuin kylläisiksi. Naapuripöytä tilasi grillilajitelman. Ellei heillä ollut hevosen nälkä ja norsun vatsalaukku, on annoksissa ollut todella syömistä. Meillä puolestaan jäi jälleen ruokaa tähteeksi ja noloina pahoittelimme ystävälliselle tarjoilijalle kuinka emme jaksa millään yhtään enempää.

Se oli tänään - mitähän sitä huomenna keksitäisiin.

Tää oli siis Eevan panos tähän blogiin tänään, ja Juhan lisäykset: Löytyi suosikkiolut jota saa valitettavan harvasta paikasta. Pienpanimo Haniassa tekee Harma nimistä olutta, jotain IPAn ja lagerin välistä pienellä korianteri twistillä. Todella hyvää, ehdottomasti jatkoon! Ja Nicaragualaiset sikarit on kyllä hyviä ja maukkaita mutta palaa pikkasen epätasaisesti...

Hanit Haniassa

 Eilen illansuussa lähdettiin kentälle. Norskilla lennettiin koska eri jutuista johtuen lentopisteitä oli kertynyt niin, että ei tarvinnu käteistä vilkutella ollenkaan, Package drop umpijumissa ja service deskin kautta mentin läpi.. Ihan oikealla asiakaspalvelulla ja lisäksi melkoisen nopeesti. Seutulassa on kummallisen aavemainen meininki nykyisin kun termiaalit 1 ja 2 on jo hyllytytetty. Aika autiota niillä kulmin on, vaikka lentoja sieltä lähtee vielä. Allkupään lähtöporttien kulmilla olevissa ravintoloissa ei varsinaiseti ollut ruuhkaa...

Perinteinen lähtöselhvie Oak Barrelissa

Lento laskeutui Haniaan siinä puoli yhden paikkeilla yöllä. Kun kamat oli saatu hihnalta mentiin taksilla hotellille. Taksi jätti parinsadan metrin päähän maalipaikasta, koska lähemmäs ei kuulemma pääse kuin aamuisin. Ymärtäähän tuon, hotelli oli about keskellä Hanian vanhaa kaupunkia ja ihan rannassa, Ei muuten hullumpi paikka. Nautittiin viereisessä kuppilassa tulomalja ja äkkiä nukkumaan...

Alkumaljoilla

Hanian lahti

Aamulla aamupala yllätti: Oli paikalliseksi varsin mittava ja hyvä eikä maisemissakaan ollut valittamista.

Näkymä aampalahuoneesta

ähdettiin kävelemään itseämme kartalle. Tarvottiin riittävän kuumassa kelissä vierassatamaan ihailemaan veneitä ja visioitiin että kyllä mekin tossa voitais laiturissa jossain vaiheessa killua. Käveltiin aallonmurtajan päähän ja takaisin ja sopivan virvoitustauon jälkeen sitten katsastettiin paikalinen pieni mutta informatiivinen merimuseo.

Tollasen tavallaan vois...

Etisttiin kaupungin uimarannat matkalla itseämme virkistäen,parissakin rantakahvilassa/kuppilassa. Helle nääs vie nesteet ja aiheuttaa jonkunasteista heikotusta... Kierreltii kauppoja ettei enää vastaisuudessa tarttis, Juhalle hattu, Eevalle sandaalit ja mekko ja kummitytölle rippilahja, ja taas piti levätä kuppilassa... Ai niin, kylän paras sikarivalikoima löytyy ihan hotellin kulmalta,

Nyt on hyvä!

Sitten vielä vähän vetään henkeä ennen illan syöminkejä hotellille.

Ja kyllä kannatti! Käytiin ensin varaamassa purjehdusäivä ens sunnuntaille ja sitten mentiin vierassatamassa olevaan paikalliseen Alfa kansankuppilaan syömään. Paikallista kalajuttua, ihan jumalaisen hyvää ja ei kauheesti hinnan kiroissa. Jäätelöt ja rakit tuli jlkiruuaksi talon puolesta.Tälle vahva plussa. Konstailematonta ja hyvää. Ei ees kuvia tullu ku katos niin hätäsesti tuulensuojaan! Ohi mars joku paikallinen kulkue, häät tai jotain muuta .

Et muuten kuvaa ny mua...

Sit mentiin fiilistelemään drinkkibaariin siihen 150 jalkasen purjelaivan kohdalle. Juha polti hyvän ison Nicaragualaisen sikarin ja olo oli vähän niin ku dolce vita. Auringonlaskukaan ei ollu ihan kauheen huono. Nyt on ihmisen hyvä olla! Näillä eväillä kohti huomista- Hania vaikenee mutta vain hetkeksi!