Puola on ihmemaa, sinne tahdon matkustaa

Aamu valkeni kauniina. Fiilisteltiin ja syötiin oikein maittava liettualainen aamiainen. Pakattiin kamat autoon ja rapsuteltiin vanhaa saksanpaimen koira herraa, jonka jälkeen tielle taas. Tällä kertaa annettiin Garminille vapaapäivä ja syötettiin seuraava kohde Eevan puhelimen kuukkelikarttaan sekä auton naviin. Tulisi kohtuu pitkä ajopäivä taas.

Talon vanha herra

Liettuan maaseutu aamulla oli idyllisen kaunis. Kun ilmakin oli kohdallaan oli melkein sääli ajaa koko ajan eteenpäin, kun niin paljon kauniita maisemia olisi ollut ihailtavaksi ja kuvattavaksi. Nyt kuitenkin tehtiin molemmat hommat vauhdissa ja auton ikkunasta. Liettuan ja Puolan rajalla oli ihan oikea raja-asema vielä olemassa ja iloinen viskaali tarkasti paperit, kyseli minne ollaan menossa ja kuultuaan vastauksen toivotteli hyvää matkaa ja lomaa. Ei kehdattu sanoa, että meille elämä on pelkkää "lomaa" nykyisin.

Eeva on vieläkin flunssainen ja kuumeinen, joten ei liikaa taukoiltu vaan ajettiin kohti etelä-Puolaa sen minkä pystyi. Tiet ovat parantuneet todella paljon sitten viime visiitin. Moottoritiet eivät juuri Saksan autobahnoista eroa. Samoin ei todellakaan häviä Suomen teille. Maisemathan Puolassa on aina olleet upeita ja nyt myös kylät ja asumukset ovat siistiytyneet niistä "vanhoista ajoista". Aamulla tiet oli todella tyhjiä etenkin Puolan puolella. Mutta kirkkojen pihat ihan turvoksissa autoista. Tänään oli ilmeisesti juhla ja monella maaseutupaikkakunnalla sadonkorjuujuhla.

Vapaamatkustaja tankkipaikalla

Yhden- kahden välillä ajateltiin etsiä jotain syötävää, mutta moottoritien varrella ei näyttänyt olevan kuin KFC- ja McDonalds-merkkisiä syöttölöitä. Ne ohitettiin. Lopulta tuli ihan aidon puolalaisen ravitsemusliikkeen oloinen paikka vastaan ja sinne kurvattiin. Kaikkien sadan parkkipaikalla olleiden autojen olisi jo luullut antavan signaalia täydestä paikasta, mutta urhoollisesti menimme kokeilemaan. Pöytiin ohjausjono ulottui 10 metriä ulko-oven ulkopuolelle ja ei juurikaan näyttänyt liikkuvan.

Kävimme vessassa ja Juha katsasteli syöjien annoksia ja totesi, "hyvää puolalaista peruskotiruokaa" eli makkaroita, sian palasia ja keitettyjä perunoita hapankaalipedillä. Pettyneinä tilaan ja tarjoomuksiin jatkoimme seuraavaan Mäkkiin vetämään eväät. Ne ainakin sai saman vuorokauden puolella. Tarinan opetus on: jos Puolassa tulee nälkä, mennään siihen ensimmäiseen paikkaan jossa on tilaa! Seuraavaan saattaa olla yllättävän pitkä matka.

Loppu ajomatka tänään oli jännittävä. Auton navi näytti hongan oksia GPS-häirinnän takia. Nykyinen sijaintimme on noin 100 km Puolan ja Ukrainan rajalta, joten ihmekös tuo, että navien toiminta tökkii. Moottoritiellä nähtiin jonkin verrankin ukrainalaisia rekkoja, ja moni muukin rekka lienee ollut matkalla sinne. Eilen tapasimme ukrainalaisen miehen Viron puolella. Valitettavasti meillä oli vain muutama sana yhteistä kieltä. Sen verran saimme selvää, että hän oli matkalla Suomesta kotiinsa Kieviin, Suomeen rekisteröidyllä Dasialla. Iloinen kaveri, josta emme kukaan tienneet, onko hän vielä huomenna terve ja hengissä. Vahva yhteishenki tukea toisiamme ja Ukrainaa oli kuitenkin läsnä kohtaamisessa. 

Hotelli olikin jälleen elämys. Avaimet sai herraskartanoon rakennetusta respasta, missä olisi ollut myös kurmettitason keittiö ja missä huomenna on aamiainen, mutta huone oli parin sadan metrin päässä vanhaan renkitupaan rakennetussa lisäsiivessä missä elämän äänet naapurinavetasta kaikuivat iloisena mölinänä. Onneksi ikkunoissa on verkot sillä kärpäsiä kulmilla riitti. Nyt ollaan taas oikeasti böndellä, eikä todellakaan negatiivisessa mielessä.

Renkitupa

Näkymä ulko-ovelta

Kävimme illalla kiertelemässä kylää, jossa ei juuri muuta elämää ollut parin satunaisesti ohi ajavan auton lisäksi. Paikallisen seurojen talon pihalla oli sentään ulkoilmatapahtuma kaiken ikäisille. Lapset tanssivat ja riekkuivat ulkokuntosalin laitteissa ja pari emäntää talutteli korvasta vahvassa juovukkeessa olleita isäntiään mutkittelevaa reittiä kotiin . Niin, ja kirkon pihassa ja ympäristössä oli varsin omintakeista koristelua ilmeisesti juuri olleen sadonkorjuujuhlan jäljiltä.

Ajoissa nukkumaan, kun huomenna on taas pitkä ajopäivä Unkarin puolelle.