Vihdoin "kotiin"!

Keskiviikkoaamuna satoi! Ihan maahan asti! Päivän etappina oli mennä Dolomiiteille Panchian kylään, koska siellä saattoi nähdä vuoria, etenkin jos ei sataisi. Reittejä olisi kaksi vaihtoehtoista, joko suoraan Dolomiittien kautta 280 km serpentiiniteitä ylös ja alas taitellen, tai vaihtoehtoisesti moottoriteitä Triesten ja Veronan kautta 560 km. Navi tarjosi samaa ajoaikaa kummallekin...

Valitsimme eteläisen moottoritiereitin ja hyvä niin. Vettä tuli koko päivän ja osan aikaa varsin monsuunimaisesti. Moottoritielläkin piti tiputella nopeuksia, kun ei eteen meinannut nähdä. Niillä pienillä serpentiiniteillä olisi saattanut tässä kelissä olla jonkunlaisiakin haasteita, etenkin kun Slovenian puolella teiden asfaltti ei varsin pitävää ollut edes moottoritiellä. Laittavat harvinaisen vähän mitään kitkaa aiheuttavaa ainetta siihen pinnoitteeseensa.

Hotelin pihassa, alkaa seljetä

Perille kuitenkin päästiin, juurikaan maisemia näkemättä, sillä etenkin loppupätkä Val di Fiemmen suunnalla ajettiin sen verran ylhäällä, että pilviraja oli kaukana alapuolellamme. Hotelli Regina Delle Dolomiti oli sitten ihan sellainen kuin toivottiinkin. Se Bledin lato oli kyllä hyvällä paikalla, mutta tolkuttoman kallis ja heikko tasoinen; 98 €/yö yhteisellä kylppärillä ja ilman mitään aamupaloja! :(

Val di Fiemmen hotellin mukava huone puolestaan 67 €/yö pitäen sisällään loistavan aamiaisen ja kylpylä- ja saunaosaston vapaan käytön! Tämä ehdottomasti jatkoon. 

Illemmalla alkoi sadekin hellittää ja pilvet nousta hieman ylemmäs. Käveltiin pitkin kylää ja huokailtiin sen kauneutta. Juha kävi saunassa ja tutustui siellä puolalais- ukrainalaiseen pariskuntaan, jonka isäntä oli suuri suomalaisen saunan fani. Ihmettelin, että ei täällä kauheesti tota löylyä ole, jolloin kaveri kaivoi läpimäräksi kastellun pyyhkeen hyllyltä ja väänsi siitä löylyvedet kiukaalle. Heti meininki parani. Se löylykiulun puute olikin loppupeleissä ainoa puute siinä paikassa. Allas oli iso ja höyrysaunakin löytyi, mutta pysyttiin siinä aidossa saunassa.

Aamulla oli kaunis auingon paiste. Tarkoitus oli nähdä Dolomiitteja, ajeltiin tunnin verran Val di Fiemmen laaksoa pysähdellen ja kuvailleen. Sekä imien vaikutteita. Tänne ehdottomasti uudelleen!

Tuolla rinteellä on talo, hilpaseppa litra maitoa kaupasta

Kurvattiin moottoritien suuntaan ja nyt myös nähtiin ne mahtavat maisemat kun ylitettiin vuoria! Eilen näimme vain tien edessä ja hitaasti etenevän jonon perävalot serpenttiinimutkien välisillä suorilla. Pysähdyttiin laaksoon laskeuduttaessa ostamaan paikallista hunajaa, viiniä ja juustoa tuottajatorilta isojen omena- ja viinitarhojen vierestä.

Alkumatka meni pikkuteitä, mutta ennen Veronaa noustiin moottoritielle koska illaksi oli tarkoitus päästä perille asti määränpäähän. Matkahan edistyikin hyvin, kunnes Bolognan paikkeilla tuli stoppi vastaan. Jossain edessä oli ollut rapsakampi onnettomuus ja jonoa oli parisenkymmentä kilometriä paikallaan seisten. Mehän oltiin siinä puolivälin tietämillä puolitoista tuntia paikallaan. Juha vaihtoi shortsit ja kevyemmän asusteen muutenkin päälleen ihan siinä tien penkalla. Lämpömittari näytti kolmen kympin lukemia, onneksi autossa oli ilmastointi päällä, helpotti vähän. Muutama paikallinen näytti olevan jonossa vanhoilla ritsoilla, joissa ei selvästikään ollut ilmastointia ja heitä meinasi käydä hieman sääliksi.

Ennen Firenzeä A1-motari muuttui melko haasteelliseksi ajaa. Tie on yksi Italian pääväylistä ja kulutus ja liikenne sen mukaista. Tietöitä oli melkein koko matkan jonkun asteisella formaatilla, kapeaa betoniporsaiden väliä painettiin rekkoja hipoen sen minkä kantti kesti. Jos vauhti meinasi laskea alle 130 km/h oli tielaitoksen lavapaku takakontissa kiinni vilkuttelemassa valoja, kun oikean kaistan vauhti oli se rekkojen mukainen 85 - 90 km/h. 

Perugian suuntaan käännyttyä alkoi helpottaa, paitsi että liikenne alkoi rauhoittua niin myös "kotikulmien" lähestyminen helpotti mieltä. Marco oli varoitellut, että jos meinataan tulla Rooman suunnasta niin pitää kiertää Marchianon kautta, sillä eteläisen tien kapea silta on korjauksessa ja suljettu. No mehän tultiin Perugian suunnasta joten meille Marchiano oli luonnollinen valinta. Sitäpaitsi siellä pysähdyttiin Lidlissä hakemassa aamupala-ainekset ja pullo Chiantin DOCG punaviiniä kun se näytti olevan tarjouksessa 2,65 €/pullo.

Fratta Todinaan rantauduttiin juuri auringon painuttua vuorten taakse, suunnilleen samaan aikaan kuin Lorella palasi töistä ja niinpä tehtiin odottavalle Marcolle pieni jäynä, soitettiin ovikelloa ja laitettiin Lorella menemään edeltä. Jälleennäkeminen oli lämmin, vartti meni kuulumisten ja sen sellaisten kanssa kunnes oli pakko lähteä raahaamaan kamoja autolta yläkertaan. Ja sitten se viini, että ei vaan olisi pilallista. Ei ollut.

Kotona!

Kotona on hyvä olla. Tänä iltana kylällä on isot grillibileet ja sinne siis, näkee kyläläisiäkin. Nää osaa kyllä järjestää juhlat, vaikka kissan nimipäivät. Jokunen vuosi sitten oli vastaavanlaiset kinkerit ja kun kysyttiin syytä juhliin niin vastaus oli "Ranska voitti futiksen maailmanmestaruuden". Sinä vuonna Italia putosi jo alkulohkossa. Voisiko joku kuvitella, että Suomessa mentäisiin koko kylän voimin juhlimaan jos Ruåtsi voittaisi lätkän MM-kisat?