Hei hei Hanko, nyt alkaa road trip Italiaan!

Alkaa kuukausi tätä Hangon elämää olla taputeltu! Viime päivityksen jälkeen kävimme rintamamuseossa ja tutustumassa uusiin lähiseudun fribakenttiin. Skogby oli kiva ja sitä tuli sitten pelattua enemmänkin. Mutta Lappohja sen sijaan oli enemmän kidutusta kuin heittoa: Tiit aivan luokattomia ja hoitamattomia, opasteita ei ollut ja alkupään väyliä piti satelliittikuvan kanssa etsiä, jotta edes suunnilleen oikeaan suuntaan osui heitollaan. Ei jatkoon. Lillmärsanilla taas tapahtuu, 9 väylällä oli koriin vieressä kuollut peura. Ilmoittelin siitä ja hoitivat pois tutkimuksiin, että mikä sen oli tappanut. Mun kiekko se ei olut kun jäi metrinlyhyeksi...

Skogby

Suomen ensimmäinen puttinolla

En se ollu minä!

Tammisaaren taidemuseossa poikettiin tutustumassa 1800-luvun taiteeseen. Oli erikoisnäyttely jossa oli Ahvenanmaalla vaikuttaneen taiteilijayhteisön kuvia, jotka kaikki on maalattu kerralla valmiiksi. Nyt kun on itsekin öljyväreillä leikkinyt ei voi kuin arvostaa suoritusta, on ihan riittävän haastavaa vaikka välillä kuivattelisi kerroksetkin!

 Rintamamuseo oli hieno ja vaikuttava kokemus. Joskus aikoinaan siellä ollaan käyty, mutta nyt se on laajentunut ja käsittelee toisen maailmansodan Hangon rintamaa todella kattavasti ja asiantuntevasti. Pysäyttävimmän jäljen jätti pieni osasto ihan museon perällä, johon oli rakennettu tyypillinen Hankolainen koti tuolta ajalta. Siellä saattoi mennä kellariin kuuntelemaan miltä kuulostaa, kun pommeja putoilee naapurustoon. Seuraavaan huoneeseen olikin sitten rekonstruoitu samanlainen huone ensin ehjänä ja sitten osuman jälkeen. Jäimme miettimään, että Ukrainassa tuo on tänäänkin todellisuutta ja arkea.

Esa ja Ulla poikkesivat pikaisesti katsomassa eteläkärkeä ja otettiin kaverille bändipaitakuvia sivuille. Viihdyttiin.

Seuraavat vieraat olivatkin Joona ja Ida karvakavereiden, Kafkan ja Juran kanssa. Oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Käytiin käpyttelemässä Rakkauden polulla sillä seurauksella, että Eevalta meni taas juurakossa nilkka nurin ja koko mamma rojahti kannon päälle, kyljelleen. Kylki ja reisi mustana ja tuskaisen punnerruksen jälkeen Juha kävi hakemassa auton, että saatiin potilas takaisin kämpille. 

Seuraavaksi tulikin sitten Petri ja Anita Onni-lapinkoiran kanssa. Nautittiin yhteisestä ajasta varsinaisesti tekemättä mitään ihmeellistä. Kiva oli heitä  nähdä pitkästä aikaa. Grillailtiin ja poikettiin Neljän Tuulen tuvalla nauttimassa maisemista ja tuvan erinomaisista eväistä.

Viikolla käytiin vielä Tammisaaressa moikkaamassa Suutari-Ekiä ja viemässä Juhan rakkaat italialaiset patiinit sinne remonttiin. Samalla poikettiin ekaa kertaa tutustumassa Tammisaaren fribarataan. Rata on kaunis. mutta ihan riittävän haastava, vaikka pelasinkin vain sen helpomman leiskan.

Sitten pakattiin ja tehtiin muutaman päivän pikainen visiitti Savoon moikkaamaan lankomiestä perheineen. Samalla tietenkin moikattiin maailman suloisinta nuorta lapinkoiratyttöä, Hetaa, joka on täydellinen halinalle. Karvainen ja pörheä ja aina ensimmäisenä aamulla tulee iloisesti halaamaan ja napittaa silmiin sillä tavalla, että "rakastathan sä mua rakastathan". Käytiin myös Hevonkuusessa keräämässä talven puolukat ja keitettiin ne hilloksi. Askon kellarissa oli tilaa, meillähän ei enää kylmiötä ole, kun se poistuu lopullisesti tämän putkiremontin aikana. Onneks on noita kompressiokylmiöitä venettä varten tullut hankittua.

Paluumatkalla poikettiin vielä Ristiinassa, Karin ja Marja-Leenan luona mökillä, ja nautittiin rapuja pitkän kaavan mukaan. Oikein kiva oli heitä nähdä ja suunnitella tulevan Italian keikan loppupuolen ohjelmaa, kun he ovat sinne myös tulossa syyskuun lopulla.

Alkuviikosta alettiin tyhjentää tätä Hangon asumusta. Tässä talossa ja Hangossa olemme viihtyneet oikein hyvin. Täällä kuitenkin alkaa jo sen verran syksy kolkutella, että perjantaina lastataan auto ja matkalaiset Vikingin lauttaan ja Tallinnan kautta pikkuhiljaa Italiaan. Italian  "kotikylässä" Fratta Todinassa on vielä lokakuun puoleen väliin asti luvattu +25 kelejä ja muutenkin komeaa säätä. Jos paikalliseen Pekka Poutaan on luottamista, niin meillä kesä vielä jatkuu. Mutta siitä lisää sitä mukaa kun matka etenee.

Hangosta jäi unelias pikkukaupungin maku. Satamassa on jotain toimintaa kesällä, mutta vain kesällä. Käytännössä kaikki menee kiinni heti elokuun alkupuolella ja jos jotain tapahtumaa haluaa, se täytyy järjestää itse... Mutta kyllä täällä tämän kuukkauden viihtyi.