Liettuaan, lievien vaikeuksien kautta

Eilen tyhjennettiin ja siivottiin Hangon evakkokämppä, sanottiin emäntä Mialle hyvästit ja lähdettiin Espooseen pesemään pyykit ja vene. Oli pääskyset käyttäneet venettä kolme viikkoa käymälänään, joten jälki oli sen mukaista! Niin kuin jo on joskus tullut sanottua, noilta olioilta pitäisi kieltää peräaukon käyttö, siitä ei tule kuin sotkua veneen kannelle!

Tunnin jynssäyksen jälkeen vene oli siinä kunnossa, että kunhan tullaan takaisin Umbriasta niin sen voi taas siivota ja nostaa talviteloille. Olettaen, että pääskyset eivät ole vielä kaikki muuttaneet jonnekin Afrikkaan. Vietiin ylimääräiset tavarat varastoon ja mentiin pizzaillallisen kautta satamaan odottamaan Viikingin lähtöä.

Ostaisitko tältä mieheltä käytetyn auton?

Laivalla vielä nopea pieni iltapala ja siihen itsemurhahyttiin kyljelleen. Oli nimittäin pienin hytti sitten legendaarisen Finnjetin kakkoskerroksen karjaosaston ohella. Kerrospunkan kun aukaisi, niin toisen piti aina siirtyä joko kylppäriin tai sitten jommallekummalle punkalle, kun toinen yritti ottaa vaikka sukat pois jalasta. Mutta kyllä se nukkumiseen soveltui kohtuu hyvin. Mainittakoon, että kylppäri oli yhtä iso kuin muu hytti...

Ajettiin satakunta kilometriä Pärnun suuntaan ja poikettiin syömässä huoltoasemalla  piirakat ja croisantit. Vanha luottonavigaattori yskähteli sen verran, että laitettiin varmuuden vuoksi myös auton omaan naviin hotellin osoite. Alkaa varmaan Garminilla tulla tunnit täyteen, lämpenee varsin reippaasti autotelineessä ja näyttää reittiä vain  reittipisteiden kautta. Tarttee huomenna valjastaa auton navin lisäksi toinen puhelin opastamaan, sekä koettaa Garminin kanssa jotain toista reititysmenetelmää kuin ennakolta talletettuja reittejä.

Viro ja Latvia ajettiin parilla tauolla läpi, ihasteltiin maisemia ja etenkin Viron todella hyväkuntoisia teitä ja siistejä taloja ja ympäristöä. Latviassa päätettiin nauttia brunssi kun vastaan tuli siistin näköinen hoteli tien vieressä. Port Hotellissa saatiin sitten kunnon hotelliaamiainen  nenän eteen, että ei tarvinnut lounasta, eikä päivällistä enää haikailla. Vielä tätä kirjoitellessakin Juhalla on aikalailla täyteläinen olo.

Liettuassa teiden kunto hieman huononi ja liikennekulttuurikin alkoi olla vanhastaan tuttua koheltamista. Kaiken kruunasi, että Garmin alkoi takkuilla lisää, joten auton navilla eteenpäin.

Parikymmentä kilometriä ennen varattua pientä maalaishotellia navi ilmoitti, että ei tästä ekasta vaan vasta tokasta liittymästä ulos. Olisi ollut varmaan ihan hyvä reitti, mutta liittymien välillä alkoi massiivinen tietyö uuden Via Baltikin (A5 tie) parantamiseksi ja seuraava paikka missä ylipäätään pääsi betoniporsaiden välistä pois oli noin 20 km myöhemmin. Siihen asti kaikki liittymät olivat poissa käytöstä. Eikä siinäkää voinut U-käännöstä tehdä, siihen olisi ollut vielä melkein samanlainen matka. Joten todellisuus oli karu: Auton keula pikkuteille joista osa oli hiekkarännejä. Seurasi 68 km kiertelyä Liettuan maaseudulla, ennen kuin hotellin pihaan tultiin. 

Mutta perille päästiin, noin tunti aiottua myöhemmin. Pieni maalaishotelli ihan keskellä ei mitään, mutta jumalaisen kauniissa paikassa. Kolme lampea ja huvimajoja ja vanha myllyrakennus. Aamiaishuone on kuin baijerilaisesta metsästysseuran kerhohuoneesta, siirrettynä tänne Liettuan takametsiin.  Kaiken kruunasi iäkäs saksanpaimenkoirauros joka koki syvän rakastumisen Juhan kanssa välittömästi tiluksille saavuttuamme.

Kyllä näitä tässä kirjoittelee

Kun emäntä kysyi mitä vielä tarvittaisiin, tilasin pari olutta itselleni.

Sitten lähdin kirjoittelemaan tätä blogia ehkä makeimpaan paikkaan missä on näitä sepustuksia kirjoitellut. Eeva on flunssassa, joten lepoa ja Buranaa. Huomisesta tulee kohtuu pitkä ja rankka päivä.