Perjantaina oli meininki lähteä edistymään kohti länttä, mutta aamu yllätti keleillään. Yöllä oli tullut vettä oikein huolella ja aamulla kun pistettiin pää ulos kajuutasta meinasi tukka lähteä päästä. Vettä vihmoin snadisti vieläkin ja Hangon itäisellä näkyi iloisia vaahtopäitä. Säätiedotusten tutkiskelun jälkeen päätettiin jäädä vielä päiväksi.
Keli muuttui kuitenkin puolen päivän jälkeen, ja säätiedotuksetkin päivitettiin, mutta oli jo liian myöhäistä lähteä etenemään, joten hukkaan meni tämäkin päivä. Tai ei ihan hukkaan, käytiin katsomassa galleriassa taidenäyttely ja tutustumassa Hangon museoon. Pyykkiäkin ehdittiin pestä. Todettiin, että huomenna kyllä lähdetään vaikka Pekka Pouta lupaisi taivaalta vanhoja ämmiä äkeet selässä.
Lauantai aukeni pilvipoutaisena ja reippaan aamiaisen jälkeen saatiin köydet irti hieman kymmenen jälkeen. Ja kun tuuli oli otollinen nostettiin purjeet heti satamasta lähdettyä ja tuupattiin Hankoniemen ympäri täydellisessä hiljaisuudessa viiden solmun vauhtia. Hieno fiilis oli! Matkahan edistyi ihan mallikkaasti.
Kunnes parin tunnin jälkeen tuuli kuoli ihn täysin, ja vielä sillä alueen suurimmalla aukealla. Kohtaloa manaillen kasattiin purjeet, laitettiin kone käyntiin ja Simo ohjaamaan ja syötiin eväsleipiä turhautumiseen. Se koneen rouskutus ei ole sitä mitä tänne on tultu hakemaan. Tunnin jälkeen alkoi jo olla kuteiden vähennys mielessä, sillä poikkeuksellisesti jopa aurinko näyttäytyi.
Hieman ennen Hiittistä alkoi kuitenkin tuulla, ja vieläpä oikein hyvästä suunnasta. Isopurjetta ei enää jaksettu käydä availemaan, mutta genua vedettiin ulos ja sillä mentiinkin parhaimmillaan runkonopeutta eli 6,5 solmua. Sitä riemua kesti melkein Kasnäsiin saakka, jossatuuli taas kuoli, aurinko tuli esiin ja kone piti käynnistää.
Eli viimeinen tunti puskettiin sitten peltipurjeella Högsåran Kejsarhamniin. Yhtään poijua ei ollut laiturilla pystyssä, mutta välejä oli sen verran hyvin, että napattiin yhteinen poiju saksalaisen purjeveneen kanssa ja siihen viereen parkkiin. Vähän oli taas säätämistä että saatiin poiju kiinni kun oli liina ja poijuhaka alunperin väärällä puolella, mutta kunnialla maaliin. Tarttee varmaan Eeva kouluttaa poijun kalastajaksi niin itsellä jää paremmin aikaa kikkailla sen moottorin ja peräsimen kanssa, että osuu ens kerralla ykkösellä sisään. Nyt tarvittiin hieman peruutusmanöövereita. Ei se näin tyynessä haittaa, muttaa hiemankin tuulisemmalla kelillä se on vähän haastavaa. Näiden peruutunomminaisuudet kun on ihan olemattomat ja tuuli painaa takilasta veneen melko suoraan alatuulen suuntaan vaikka miten vänkäisi vastaan, huomattiin aamulla Hangosta lähtiessä, jälleen.
Heti kun leiri oli saatu perustettua lähdettiin Farmors Cafehen Juhan synttärikakulle. Ihan loistavaa kamaa idyllisessä miljöössä. Täällä on aina kiva poiketa.
Täällä saaren pohjoispäässä on kohtuullisen huono nettiyhteys, joten kuvia ei tänään paljoa tule, niiden lataaminen veisi koko yön. Mutta nyt on muuten kovaa, joten koitetan kestää.
Säätiedotuksia tutkitaan nykyään enää suuntaa antavina, niin metsään ne on tänä kesänä menneet. Luvataan kauheeta myräkkää ja lopulta on vain pientä tuulta. Tai sitten tälle päivälle piti olla ukkosmyrskyä ja neljännen matkasta jouduttiin ajamaan koneella kun ei ollut yhtään tuulta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tuntuu välillä siltä, että noppaa heittämällä saa tarkemman arvion keleistä kuin ilmatieteen laitoksen tai forecan sivustoilta. Mietittiin sitä, että vaikuttaako toi lentoliikenteen muuttuminen ja lakkoilu jotenkin siihen? Ennen niihin ennusteisiin saaattoi sentään jollain tasolla luottaa.
No, tää täältä, huomenna kohti Nauvoa. Vissiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti