Moottoriveneilyä Elisaaren kautta Lähteelään

Aamulla soi kello ja herättiin reippaina, koska ajatus oli ajaa Elisaareen. jonne on ihan kunnon siivu Hangosta. Tuuliennuste lupaili mietoa tuulta ja melkein koko matkan vastaista, joten ennakkoon näytti jo varmalta moottorilla ajo päivältä.

Laiturista lähdettiin todella mallikkaasti ja merivaihdekin otti eteenpäin asennon, ilman nikoittelua. Tuuli oli juuri sellainen kuin ennusteissa uhkailtiin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja Simo ohjasi, kunnes alkoi tulla niin kuuma että raukka oli päästettävä lepäämään. Se alkoi käännellä veneen kurssia kuin lokin poikanen menoaan, sinne minne nokka näytti, muuten tuo niin mainio laite.

Elisaareen tultiin ja alkoi laiturisähellys. Poijun liina oli takertunut jotenkin kiinni pelastusrenkaaseen ja minä ihmettelin, miksi ei vene suostu liikkumaan lähemmäs laituria. Eli työnsin kahvaa reilusti eteen ja silloin selvisi, että jumissa oli, vaan ei enää... Kuului iloinen poksahdus ja koko pelastusrengassysteemi telineineen päivineen uiskenteli jossain siellä poijun ja veneen välissä ja vene otti mahtavan loikan kohti laituria ja pienen pusun laiturin kanssa, vaikka siinä vaiheessa oli jo kaikki teho peruutuksessa. Ei vaurioita muuten kuin itsetuntoon ja ylpeyteen. Naapuriveneen isäntä oli uimaretkellä ja haki pelastusrenkaan meille kannelle.

Muutenkin oli ollut jännä matka, kun potkurin taaemman tukilaakerin voiteluöljy hupeni silmissä johtuen vastaisesta tuulesta ja aallokosta. Normaalisti sitä kuluu alle puoli desiä päivässä, mutta keskiviikon ajossa sitä meni noin kolme desiä. Eli se vara, minkä piti riittää kotiin asti! Onneksi yhden moottoriveneen kippari kuuli ongelmasta ja sanoi, että hänellä on ylimääräistä. Laskimme litran purkkiin ja se kyllä riittäisi kotiin asti.

Torstaina ei pidetty kiirettä lähdön kanssa, sillä ajatus oli mennä vielä Lähteelään fiilistelemään viimeiseksi yöksi ennen kotiin paluuta. Sama meininki kuin keskiviikkona, huomattavan heikkotuulista 0-3m/s keliä, täysin tai melkein vastaista nekin ja tappavaa auringonpaistetta. Eli koneella mentiin ja Simo piti perää, kunnes se taas Porkkalan selällä alkoi hakemaan suuntaa ja päästettiin raukka levolle. Jotain keleistä kertoo, että matkalla nähtiin Gullkronassa tavattu kaveri, joka purjehti klassikkoveneellä itään päin. Hänen veneensä on niittä oikein liukkaita ruotsalaisklassikkoja, jotka etenevät vaikka olisi melkein tyyntäkin. Ohitimme hänet tasaista neljän solmun vauhtia ja näytti kaveri vähän tuskaiselta. Jos tuo sukkula ei meinaa näillä tuulilla liikkua purjeilla, niin miten tän meidän kanootin kävisi. Lilluisimme siellä vieläkin.

Simon viilennystä

Lähteelään tultiin puolen neljän paikkeilla ja kun oli hoidettu kaikki viralliset satamaantuloproseduurit, jututettu naapuri ja autettu pari venettä laituriin, mentiin navigaatiojuomille rantaan. Siinä sitten katsottiin kun tuttu perinnevene lipui rauhallisesti ohi. Ainoa purjeilla liikkunut mitä sen tunnin istuskelun aikana nähtiin. On hän sissi!

Illan tuulet, kaikki viisarit eri asennoisssa

Huomenna sitten kotiin, jos sieltä vaikka askartelisi yhteenvedon tästä odysseiasta.