Tiistaina pidettiin sadetta ja taukoiltiin Elisaaressa. Ihan oli pressu viritelty avotilan päälle suojaksi ja kaikkea. Satoi se jokusen pisaran satunnaisesti.

Päivä vietettiin rattoisasti nettiä selaten ja syöden. Tarttee varmaan kohta katsoo tarkemmin mikä tän meidän kiulun kantavuus on, jos tällaiset päivät jatkuu. Tästä inspiroituneena sateiden tauottua lyötiin saappaat jalkaan ja Helly Hansenia päälle ja lähdettiin kiertämään Elisaaren luontopolkua. Kannatti!

Jos suinkin poikkeatte täällä, niin tuo on kannattavaa toimintaa! Kolme ja puoli kilometriä jumalaisen kauniissa luonnollisessa tammi- ja sekametsässä, rantaniityillä joilla harmaahaikarat hakee evästä ja lehdoissa joissa lampaat ja lehmät hoitaa maastoa! Välillä oli hieman liukasta, kun piti savisilla portailla könytä rinnettä tai kiivetä yli lammasaitauksen aidan. 

Hyvin meni, Eeva veti vaan yhden kuperkeikan. Ei sattunut kuin itsetuntoon, ja kuteet saa pestyä. Mutta oli oikeasti komee reitti. Mutta liukasta oli ja monessa kohtaa sai todellakin etsiä missä se reitti kulkee. Hieman vois Helsingin kaupunki panostaa luontopolun opasteisiin ja pitkospuihin. Maasto on mitä on, mutta rakennelmat ovat rakentajan vastuulla.

Illalla vuokrattiin se uusi remontoitu pikkusauna ja nautittiin elämästä täysin siemauksin.

Avusteista parranajoa

Keskiviikkona sitten hankkiuduttiin ajoissa liikkeelle, koska tuulten piti olla oikeasta suunnasta. Olihan ne. Barösundin salmessa ajettiin lossin ohi koneella ja melko pian kun vähänkin kapeikot avautui nostettiin purjeet. Harvoin on sitä ränniä saanut virsarilla vetää!

Vauhti oli ihan kohdallaan ja kun väylä lähti saarien suojaan me mentiin Jussarön suuntaan, että päästäisiin avonaiselle väylälle ja tasaisiin tuuliin. Tämähän sit osoittautui virheeksi.

Jussarön kohdalla tuuli kuoli täysin! Hetken lillumisen ja turhautumisen jälkeen iskettiin peltigenua käyntiin, otettiin purjeet sisään ja annettiin Simolle ohjausvastuu itse keskittyen olennaiseen. Eli sikarilaatikkokitaran soittoon, ympäristön tähystämiseen, piipun polttoon ja parin kevyen oluen nautintaan. Illalla sit kuultiin kaverilta, joka oli lähtenyt Elisaaresta tunti meidän jälkeen, että ne oli tulleet suorempaa sisäväylää purjeilla melkein koko matkan ja olleet tuntia meitä ennen perillä.

Simo hoitaa ohjauksen

Hangon itäinen on harvoin näin tyyni

Kippari harrastaa

Sen verran tieto kävi luonteen päälle, kun lisäksi Itäsatamaan ei mahtunut ja piti kiinnittyä Itämerenporttiin, että kauppamatkalla piti ostaa pari ylimääräistä olutta. Ja illalla oli muutenkin sellainen pesismailan kokoinen molo keskellä otsaa. Mutta ehkä se jossain vaiheessa helpottaa.

Torstaille oli sunniteltu pyykkipäivä ja muutenkin taukopäivä  tänne Hankoon. Tukevan aamiaisen jälkeen pyykkivuoron varaus ja sitten kylille. Koska meininki oli poiketa katsomassa, missä se elokuinen evakkokämppä linjasaneerauksen alta sijaitsee, otettiin taas se kevyt lähiliikenneväline vuokralle siitä Itäsatamasta.

Sitä voi edelleen suositella ja mainostaa, kahden hengen sähkökinneri 25 €/2 h tai 35 €/2-4 h. Rupiset jopot kahdelle maksais about saman! Ainoo ongelma on noissa toi rouvan orastava jäykkyys takapenkille kammetessa. Meinasin ottaa kuvaa tai videota, mutta avioeron uhatessa en uskaltanut. Kyllä me kuitenkin aina siitä ulos ja sisään päästiin, molemmat! Tämä tän kertainen kikotin oli mopoks rekisteröity, eli rajoitettu 45 km/h. Valtaisa ero siihen viimekesäiseen jolla pystyi soittelemaan reilusti toista sataa, jos vain korvat ja takaraivo kesti Eevan kiljuntaa ja avokämmentä.

Ei Eeva antanu kuvata ku tuli ulos...

Poikettiin Neljän tuulen tuvalla maistamassa Marskin mansikkakakkua ja muutenkin ajeltiin pitkin tulevan tilapäisen kotikylän rantoja. On täällä niin kaunista, toivottavasti vielä elokuussakin, kun täällä pitäis about kuukausi viihtyä.

Illalla saunaa ja hyvää ruokaa. Huomenna eteenpäin, jos kelit sallii...