Aamupala oli oikein hyvä täälläkin, B&B hotellissa. Jos näillä kulmin liikkuu niin tätä majoitusta voimme todellakin suositella, huoneet on siistejä ja palvelu kohdillaan sekä aamupala ihan mainio. Istuttiin aamiaishuoneessa ja katsottiin kun opiskelijat riensivät yliopistolle. Joukossa meni jokunen arviolta yli seitsemänkymppinen ja Juha tottesi heidän olevan varmaan jatko-opiskelijoita. Tämän seurauksena Eevalta meinasi tula kahvit nenästä. Pitää varmaan rajoittaa kommentointia vastaisuudessa, ei ole terveellistä.
Parkkihalli löydettiin ja auto saatin ulos ruudusta, katsottiin, että muillakin oli hieman ongelmia tavaroiden pakkaamisessa ja liikenne seisoi ajoittain, kun kulkuvälineitä oli otettava riittävästi ulos ruuduista, saadakseen ovet riittävän auki ja pakkaukset sisälle. Etenkin lastenrataat näyttivät tuottavan ongelmia.
Itävallan raja tuli yllättävän pian vastaan. Niin pian, että se viimeinen fyysisesti moottoritievinjettejä myyvä kioski oli jo kunnolla takanapäin, kun rajalle saavuttiin. Sen seurauksena oli suuri tuska ensimmäisellä huoltoasemalla rajan jälkeen, koska sieltä sai vinjettejä vain automaatista! Kymmenen minuutin painimisen jälkeen Juha onnistui kuin onnistuikin lunastamaan sähköisenä moottoriteiden käyttöön oikeuttavan luvan. Ilman sitä olisi matka-aika Bielsko-Bialaan venynyt rapiat kolme tuntia ja pimeys olisi ehkä ennättänyt ennen perille saapumista.
Siispä nilkka suorana ja lappu lattiassa Itävallan läpi kohti Tsekkejä. Wienin läpiajo meni moottoritiellä yllättävän sujuvasti, ja Tsekin rajaa ei edes huomattu muusta kuin navigaattorin ilmoituksesta alueen vaihtumisesta! Tiet olivat mainiossa kunnossa ja tietöitä oli varsin maltillisesti, jos vertaa Italian kantatieverkkoon.
Tsekin puolella löydettiin mainio roadhouse tyyppinen ravintola jossa nautittiin lounas. Tatuoitu daami toi listat ja annokset ja lisäili välillä puita varsin näyttävään kaminaan, joka lämmitti salia. Ruoka oli hyvää ja erittäin runsasta. Kyseessä on ilmeisesti perheyritys, sillä naapuripöydässä laski edellisen viikon kassaa (kohtuu komea pino Korunoita) vanhempi herra jonkun näköinen bikeripaita päällään. Hän myös oli hyvin saman näköinen tatuoidun tarjoilijan kanssa, no, + 30 kiloa ehkä enempi painoa. Keittiössä puuhasi saman näköinen vanttera vesseli, joka näytti myös vanhemman herran sukulaiselta. Hieno paikka kaikkiaan, ja hyvät oli eväät,
 |
| Kaminan mallia |
Bielsko-Bialaan saavuttiin viiden jälkeen ja hotelli oli positiivinen yllätys; oikeaa menneen maailman meininkiä! Huonekorkeus lähemmäs neljää metriä, huoneet isoja ja tyylikkäitä. Kalusto uutta mutta vanhan oloista. Tälle Marczewskille myös ainakin tässä vaiheessa iso suositus, hyvällä paikkaa ja mukavan oloinen, jos aamiainenkin vielä on kohdallaan niin todellakin hintansa väärti kokemus.
Illalla poikettiin katsomassa toria, jolla muutamia vuosia sitten kuivateltiin sateessa kaupunkiin moottoripyörillä ajaessa kastuneita nahkavaatteita, Marjokin oli silloin mukana. Samalta näytti tori, paitsi pöytiä ja tuoleja ja aurinko-/sadekatoksia oli nyt tori täynnä, toisin kuin silloin. Kurkistimme myös pariin oluttupaan. Nyt on hyvä mennä kyljelleen tyytyväisenä.
Aamulla todettiin aamupala erinomaiseksi. Tämän paikan alakerta on ilmeisesti jonkinlainen teatteri tai juhlatila, sillä aamiaishuoneessa oli näyttämö ja ihan huikea atmosfääri kaikkineen. Oven vieressä on lipunmyyntiluukku. Jos on tarvetta poiketa Bielsko-Bialassa, niin tätä paikkaa voi suositella! Sijainti ja kaikki muukin ihan kohdillaan.
Pakattiin itsemme autoon ja alettiin taistelemaan Puolan läpi pohjoista kohden. Päivä meni ajaessa ja aukeita peltoja ihmetellessä. Illalla saavuttiin Suwalkiin, jossa oli varattu Air B&B keskustan kulmilta. Kaksi huonetta ja keittiö ötököiden raadoilla, joten kassit pidettiin parvekkeella tiukasti suljettuna ja ei juuri muuta tehty, kuin nukuttiin ja odoteltiin milloin alkaa kutittaa (uph!). Näistä ei varatessa koskaan tiedä, vaikka kuinka lukisi suosituksia ja toisten matkailijoiden kokemuksia, kallis tai halpa, uusi tai vanha, aina sama riski. Tätä emme todellakaan suosittele!
Ei kutitellut, ja taidettiin selvitä ilman isompia kalustotappioita, joten aamulla anivarhain pakattiin auto ja suunnattiin kohti Riikaa. Ajoissa lähdettiin, koska siitä on aikaa kun Riikassa viimeeksi käytiin ja ajatus oli tutustua vanhaan kaupunkiin. Hotellikin on sieltä varattu. Matkalla "ihasteltiin" neuvostoikaista betonibrutalismia entisien kolhoosien ohi ajaessa ja todettiin, että auton navigaattorin kartat pitäisi varmaan päivittää, sen mukaan ajeltiin pitkin peltoja puolet aikaa kun ei tunnistanut uusia teitä.
Hotellin löytäminen olikin oma juttunsa. Jätetiin auto ihan vaan kadun varteen, parinsadan metrin päähän hotellista ilman maksua, ja lähdettiin jalkaisin etsimään. Vanhaan kaupunkiin ei kannata autolla mennä. On ahdasta ja ajokieltoja ja kaikkea muuta mukavaa. Hotelli löytyi helposti ja erittäin puhelias respan nuori mies esitteli paikat ja kertoi missä on mahdollinen pysäköintipaikka. Niinpä jätettiin mukana tuodut kamat hotellille ja lähdettiin etsimään autolla sitä parkkihallia. Auto oli säästynyt kadun kulmassa pysäköintivirhemaksulta. Huh!
Kymmenkunta minuuttia ajeltiin yksisuuntaisia katuja google-kartan avulla ja löydettiin parkkihallin sisäänkäynti. Ruudut olivat melkein yhtä kapeita kuin Mariborissa, mutta kyllä toi laitos saatiin sinne mahtumaan. Viimeinen kassi mukaan ja noin kilometrin kävelyn jälkeen palattin hotellille. Respan kaveri selvensi juuri laajoilla kaarilla saksalaispariskunnalle samoje juttuja, mitä meillekin oli selittänyt, yhtä iloisesti ja äänekkäästi edelleen. Hän on hauskan oloinen veikko!
Boutique Hotel Monte Kristo on myös ihan kiva löytö. Vanhan kaupungin keskellä, edullinen ja sopivalla tavalla vanhan maailman meininkiä edustava. Alhaalla kiva ravintola kellariholveissa ja henkilökunta todella mukavaa. Huoneet siistit ja kivat ja hintakin kohdillaan. Ei lutikoita... eli tälle suositus ainakin tässä vaiheessa.
Käveltiin pitkin kaupunkia, käytiin saksalaisessa basilikassa kuuntelemassa kuinka klassinen musiikki soi flyygelillä ja sen jälkeen syömässä hyvin. Tänne voisi tulla joskus myöhemminkin, vaikka viikonlopun viettoon.
Nyt tarttee vähä huilata ja mennä ajoissa nukkumaan, huomenna on ajo Tallinnaan. Toivottavasti tapamme kaverimme siellä ja sitten iltamyöhällä valmistuneen rempan keskelle kotiin, ilman kattovaloja ja kamat edelleen muovien takana. Jos vaikka varastolta hakis ensin telttapatjat ja makuupussit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti