Maanantaina aikaisin ylös sängystä ja auton keula kohti Fiumcinoa ja Rooman Leonardo da Vincin lentokenttää, jonne Kari ja Marja-Leena olivat laskeutumassa puolen kymmenen aikoihin. Liikenne tökki ja pelättiin, että myöhästytään. Ajoitus oli kuitenkin aivan loistava, kun saatiin auto parkkiin ja mentiin kohti Arrivals-ovia, sankarit tulivatkin samoilla minuuteilla vastaan. Halattiin, pakattiin matkalaukut auton perään ja takaisin kohti Umbriaa. Koska vieraat saatiin ajoissa kyytiin ja liikenne ei kauheasti tökkinyt, käytiin matkalla Marmori-putouksilla. Korven pariskunta oli nyt ensi kertaa Umbriassa, niin oli tärkeää näyttää heille yksi merkittävin Umbrian nähtävyys. Kohde teki heihin ilmeisesti vaikutuksen. Tuuli pyöri ja oli siltä suunnalta, että kahvilassakin kastui putouksen vesisumusta. Odotettiin, että sulku ylhäällä suljettiin ja putous kuivui perusvalumaansa. Se on vain aina yhtä huikea elämys katsoa vapaana virtaavaa koskea ja putousta. Loppuilta fiilisteltiin Fratta Todinassa terassilla ja harrastettiin italialaista ruuanlaittoa ja syöntiä, pitkän kaavan mukaan.
Tiistaina lähdettiin heti aamupalan jälkeen kohti Spoletoa. Acquaspartan liittymä oli suljettu eilen, ja googlen kartta kertoi tilanteen jatkuvan edelleen, joten ajeltiin sitten Bastardon kautta vuorten yli. On jo sen verran vakuutunut olo tässä liikenteessä ja alueella, että ei sitten viitsitty edes navigaattoria käynnistää. Ja ihan itse taikurikin yllättyi temppunsa onnistumisesta, kun parin extra mutkan jälkeen löydettiin itsemme samasta Posternan parkkihallista, missä ollaan totuttu autoa pitämään!
 |
| On toi Cinquecento pieni! |
Isä Matteon kuvauksia oltiin taas rakentamassa, mutta ei jääty taaskaan odottelemaan tähtien paikalle saapumista. Nautittiin virvokkeet Spartacon kahvilassa ja ihasteltiin kaupunkia. Kari on hyvä valokuvaaja ja kun kamerakalustokin on aika lailla ammattilaislaatua, meni aikaa runsaasti sopivia kuvakulmia ja valoja testaillen. Mutta kuvausjälki on kyllä sitten huikeaa.
 |
| Löytyi olio vino |
Puolen päivän jälkeen vaihdettiin maisemaa Assisin suuntaan. Ja taas mentiin ihan "vanhasta muistista" suoraan tuttuun Mojiton parkkitaloon mistä on suora käynti kaupungin ytimeen. Käveltiin maisemareittiä Klaran katedraalille ja kun sitä aikamme oltiin ihasteltu poikettiin tutussa hyvässä paikallisravintolassa pizzalla. Oli loistavaa taas.
Loppupäivä vaelleltiin pitkin Assisia, katsastettiin Fransiskuksen katedraali ja käytiin taas vessassa, missä miesten vessasta on ehkä maailman upeimmat maisemat! Assisi on vain aina yhtä sykähdyttävä paikka. Kaunis ja ennen kaikkea se historia, mitä paikan kirkot ja luostarit huokuvat. Maailman nuorin pyhimyskin on haudattu sinne: Carlo Acutis kuoli 15-vuotiaana syöpään ja julistettiin pyhimykseksi varsin pian sen jälkeen. Kaveri on farkkuineen haudattu Assisiin, jota hän ihaili koko ikänsä. Meille hautakirkon sijainti selvisi niin myöhään, että ei enää jaksettu sinne mennä. Jääpähän jotain seuraaviinkin kertoihin jäljelle.
 |
| Näkymä miesten vessasta |
Lähes tulkoon pimeän laskeutuessa saavuimme Frattaan ja ihan keitolla mentiin ilta, koska oli se pizza vielä suolen mutkaa täyttämässä. Lähikaupan tarjoushyllystä löytyi sopivasti napakka valkkari keiton seuraksi. Pari vuotta vanha Orvieto Classic, alle kaksi euroa kolmen vartin pullo.
Keskiviikkona ajeltiin Trasimeno-järven kautta katsomassa Castiglione del Lagon kaupunki. Lähtö hieman viivästyi, kun Marco oli saanut juuri Gian Lucan Cafe raserin osat ja sitä piti käydä ensin ihmettelemässä. Castiglione del Lagossa ei ollut paljoa nähtävää ja melkein kaikki paikat olivat siestan vuoksi kiinni. Tuulikin niin, että meinasi tukka lähteä, ensimmäistä kertaa piti laittaa toppatakki päälle tämän reissun aikana. Mutta maisemat kaupungin portilta Montepulcianon suuntaan olivat taas oikein vaikuttavat.
Kolmen paikkeilla saavuttiin varsinaiseen päivän kohteeseen, Cortonaan. Air B'nB:n pitäjä odotti meitä pysäköintipaikalla ja näytti maksuttoman parkkipaikan. Tämä pitää pitää mielessä, havinainen maksuton paikka tässä kylässä, ja aivan pohjoisen portin ulkopuolella. Pakattiin laukut ja porukka emännän Miniin ja ajettiin se nelisensataa metriä majoituksen luo. Varovasti autosta poistuen, sillä Cortonassa ei varsinaisesti tasamaata löydy! Minikin pysäköitiin noin 20% mäkeen...
Cortona's Rooftop Nest oli kyllä nimensä mukainen. Huoneisto sijaitsi aivan kaupungin "katolla" ja molemmilta terasseilta oli huikeat näkymät kaupungin kattojen yli. Ja kyllä se huoneistokin oli ihan sievä ja mukava. Jo toinen vastaavanlainen paikka Cortonassa.
Leviteltiin tavarat ja lähdettiin kulkemaan kaupungille alamäkeä, jota laskeutuessa toivoimme, että ei ainakaan kaupungilla vierailun aikana sataisi. Nämä hieman hyppyrimäen alastulorinnettä jyrkemmät kadut saattaisivat olla märkänä hieman haastavia kävellä, kun ovat ihan vain kivilaatoilla päällystettyjä! Lounastettiin Teatterin torin varrella olevassa ravintolassa, joka sattui olemaan auki. Palvelu oli hidasta vaikka eväät olivatkin hyvät ja runsaat. Muistan joskus aikaisemmilla vierailuilla törmänneeni samaan ilmiöön samassa paikassa.
Lampsittiin pitkin katuja ja ihasteltiin paikan kauneutta, ja jyrkkyyttä... Kiire ei ollut, sillä majoituksen emäntä oli saanut meille varattua sen illan käytännössä ainoan vapaan pöydän koko kaupungista, mutta vasta 21.00 kattaukseen. Eli poikettiin viemässä hankinnat majoitukseen ja vetämäsä henkeä sekä vaihtamassa siistimpää päälle, kun ihan ravintolaan oltiin menossa syömään!
Trattoria Toscanaan oli vain 250 m matkaa majoituksesta ja sekin alamäkeen, jonne käveltiin varsin tuulisessa kelissä. Paikka oli aivan turvoksissa syöjistä ja meille vapautuneen pöydän edelliset asiakkaat olivat juuri lähteneet, joten jouduimme pari minuuttia odottelemaan varsin ahtaassa tuulikaapissa kunnes liinat oli vaihdettu ja kattaus valmisteltu - mutta kyllä kannatti! Ruoka oli aivan loistavaa ja viinit ravintolan omasta tarhasta, loistavia nekin. Pari tuntia meni suuren nautinnon äärellä, kunnes piti suorittaa urheilusuoritus ja täyden vatsan kanssa kiivetä 250 m ylämäkeen, että pääsi vatsan viereen köllöttelemään!
Torstai aamuna tehtiin aamupala ja mietittiin minnekäs tänään mennään ihmettelemään. Kari ja Marja-Leena eivät ole täällä paljoa liikkuneet, joten Spello kukkineen oli melko selvä kohde. Sinnepä siis!
Ensimmäisessä parkkipaikassa ei lippuautomaatti toiminut, joten vaihdettiiin seuraavaan. Nyt oli parkkipaikoilla runsaasti tilaa, toisin kuin viime sunnuntaina, jolloin vapaan parkkipaikan löytyminen kaupungin viideltä parkkipaikalta oli lähes mahdottomuus.
Kolmisen tuntia kierreltiin ihastelemassa kaupunkia, ennen kuin lähdettiin takaisin Frattaan. Selvästi ihan ajoissa, sillä Marcoltaa oli jo tullut viestiä jossa hän kyseli, että onko jotain sattunut, kun ei oltu viime yönä kämpillä. Loistavaa ja liikuttavaa, että vuokraisäntä pitää noin huolta!
Perjantaina oli päätetty lähteä tutustumaan Orvietoon. Nyt navigaattori ohjasi alkumatkasta hieman eksoottiselle reitille. Mentiin vuorten yli, ja jossain kohtaa Navi neuvoi, että tästä oikealle ja mehän mentiin! Seurauksena se, että 15 km ajeltiin täysin hengettömiä pikkuisia hiekkateitä vuoria ylös ja alas. Vastaan tuli enduroporukka, joilla näytti olevan huikaisevan hauskaa. Meillä ei niinkään, kun piti siitä enduropolusta etsiä ajoittain kohtia joista autolla pääsisi pohjaa raapimatta eteenpäin. Lopulta kuitenkin onnistuttiin pääsemään "viralliselle" reitille ja matka alkoi edistyä.
Orvietoon saapuessa piti ottaa pari bonuskierrosta liikenneympyröissä, kun siellä sisääntulossa oli jotain hämminkiä ja poliisit ohjaili porukoita sinne ja tänne. Toisella yrityksellä päästiin sitten läpi ja katseltiin melkein kolmen kilometrin mittaista, vastaan tulevaa, seisovaa jonoa. Parkki löytyi taas vanhasta tutusta paikasta. Lisäksi paikkakunnalla oli varsin runsaasti vanhoja urheiluautoja jonkun kokoontumisajon takia, joten sitäkin ihasteltavaa riitti heti parkkihallista alkaen.
Koko päivä paineltiin pitkin tuota vanhaa Etruskikaupunkia. Kuvailtiin pikkukujia ja vierailtiin vanhassa Etruskien kaivossa ja varastokammioissa, huikeaa työtä jo 2500 vuotta sitten! Myös katedraalissa poikettiin ja illansuussa vierailtiin vielä Orvieto Under groundissa, huikeassa luolastossa kaupungin alla.
Orvieto sijaitsee vulkaanisen "tapin" päällä ja tuota materiaaliahan on helppo kaivaa. Niinpä historian saatossa kaupungin alle on kaivettu noin 1200 luolaa, enemmän kuin kaupungissa on taloja! Luolista kaivetusta materiaalista on rakennettu katedraalia myöten melkein koko kaupungin rakennukset. Eli kaupunki on siirtynyt maan alta maan päälle! Ja koska vesi on kaupungin alla, on siihen materiaaliin kaivettu aikoinaan 40 kappaletta, jopa 80 m syviä kaivoja, joista kansa saisi vettä! Jos täällä poikkeaa on tämä ihan ehdoton paikka vierailla, varsin vaikuttava ja sivistävä kokemus!
Osa luolista oli "teollisessa käytössä, joko oliivipuristamoina tai kyyhkysfarmeina. Kyyhkynen kun ruokkii itse itsensä ja palaa aina pesäänsä. Helpompihoitoisia kuin kanat, eli ilmaista lihaa ja munia ja kakkakin voitiin myydä lannoitteeksi. Ihminen on kekseliäs!
 |
| Paljon kyyhkysenpesiä |
 |
| Käynti maan päällä olevaan taloon |
Kämpille tultiin myöhään ja melko pian eväiden jälkeen kaaduttiin yöasentoon.
Lauantaina otettiin rennosti, ajeltiin vain Monte Castello di Vibioon fiilistelemään tuota Unescon maailmanperintöä, maailman pienintä, aitoa italialaista teatteria. Niin sievää ja kaunista. Eikä se kyläkään todellakaan mitätön ole. Löydettiin jopa myytävä asunto sieltä vanhasta kaupungista. Ei kuitenkaan käyty katsomassa, ettei vaan tulisi paha mieli. Illalla koetettiin mennä syömään sinne teatterin vieressä olevaan ravintola Adagioon, mutta puhelin ei vastannut siellä koko päivänä ja kun ovella käytiin, niin ei ollut enää tilaa. Joten - tähteitä syömään kämpille.
Sunnuntaille Marco olikin sitten löytänyt jotain aivan erilaista ohjelmaa, mutta siitä lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti