Elämä Hangossa alkaa asettua pikkuhiljaa urilleen, aamuisin kierros frisbeegolffia ja sitten öllöttelyä, leppoisaa olemista ja kikkailua. Eli vähän kuin lomalla olisi vaikkei tavallaan lomalla ollakaan.
Lauantaina tuli pieni piristys oloon kun Hensku ja Leo tulivat kylään. Hensku on vanhoja kavereita, jonka kanssa ollaan käyty moottoripyörillä Kroatiassa ja Leo puolestaan on syötävän suloinen mäyräkoiran poika, viisi kuukautta nuori ja täynnä energiaa ja suurta rakkautta! Illalla sen natiaisen kanssa käveltiin "turistireittiä", eli kasinon ja rannan villojen kautta Itäsatamaan ja poikettiin Hangon panimolla nauttimassa virvokkeet. Muille olutta, viiniä ja proseccoa, Leolle jääpaloja ja kaikkien rapsutuksia. Ihmeen sitkeesti se pieni jaksoi melkein viis kilometriä niillä parin sentin pituisilla jaloillaan kipitellä.
Sunnuntaina sitten Leo sai vielä kovemman haasteen vastaan kun mentiin heittämään frisbeegolffia kierros läpi. Leo kimpoili kiekkojen perässä ja aina kun löysi emännän heittämän kiekon istui sen päälle ilmoittaen, että täällä se on... Hyvä kiekkokoira hänestä vielä tulee! Juoksi kierroksen aikana varmaan viis kilometriä ja loppuvaiheessa oli jo niin innoissaan toiminnasta, että jos heitto ei lähtenyt juuri silloin kun Leo olisi halunnut, alkoi terhakka vaatimus toiminnan jouduttamisesta.
Kierros meni miten meni, Juhalla huonoin kautta aikojen täällä. Laitetaan sen parikiloisen suloisuuden piikkiin, kun aina välillä piti katsella missä se luuraa, ettei vaan vahingossa tallaa ikiliikkujan päälle!
Mentiin seuraavaksi Neljän Tuulen Tuvalle vetämään Marskin mansikkakakkua ja herättämään ihastusta. Tai siis Leo herätti, me muut oltiin lähinnää statisteja, kun tähti otti kaikki paikalla olevat ihmiset haltuun. Paikkahan on kaunis, mutta tästä eteenpäin vain viikonloppusin auki. Turistikausi alkaa olla lopuillaan.
Hensku ja Leo sanoivat heipat ja lähtivät kotiin päin, Leo ilmeisesti nukkui koko matkan kaiken puuhastelun ja huomion jälkeen. Hangossa elämä palasi normaaliin rytmiin. Eli aamupäivisin fribaa, iltapäivisin huuhailua ja iltaisin ruokaa ja saunaa.
Tiistaina aamulla meinasi Fribakierros mennä hieman ketuilleen kun väylän 7 oli vallannut akvarellikurssi! Heitä siinä sitten kun tusina akvarellimummoja istuu tiillä ja pitkin väylän kallioita ikuistamassa rantamaisemaa. Maisema ei sillä väylällä edes ole se komein mahdollinen, olisivat menneet vaikka vaikeamman layoutin väylälle 8, siellä on aina vähemmän heittäjiä. Hyviä olivat kyllä tuotokset, ainakin ne mitä ohi kulkiessa katsottiin.
Iltapäivällä Vesku, Mano ja Siru tulivat poikkeamaan. Vesku ja Mano ovat vanhoja työkavereita ja rakkaita ystäviä ja Siru puolestaan on energiaa täynnä oleva 9-vuotias Jack Russel -terrieri, joka ei missään vaiheessa ole varsinaisesti kokoaan ymmärtänyt. Hän ajattelee olevansa vähintään Rotweilerin kokoinen ja luonteinen...
Käytiin heti illalla patikoimassa Manner-Suomen eteläisimpään kohtaan niemen nokkaan ja Siri sai runsaasti liikuntaa. Paikkahan on 3,5 km pitkän luontopolun päässä ja maisemat upeita. Mekään ei olla täällä ennen käyty, mutta kyllä kannatti. Hurmaavan kauniita silokallioita, tyrskyjä ja historiallisia sodan aikaisia paikkoja pitkin matkaa. Upeaa! Kyllä tänne tarvitsee tulla toistekin, etenkin jos onnistuisi tulemaan päiväsaikaan ja miedommilla tuulilla. Nyt tuntui välillä, että tukka lähtee päästä ja Sirullakin oli silmät ihan viirullaan vastatuuleen katsoessaan.
Keskiviikkona nukuttiin pitkään, eläkkeellä kun ei ole kiirettä, ja lähdettiin sitten koko porukalla kävelemään Kasinon vieressä olevalle rakkauden polulle. Silmiä hiveleviä maisemia ja paljon historiallisia muistomerkkejä täälläkin. Hiidenkirnukin siellä oli. Siitä sitten jatkettiin lounaalle satamaan missä tavattiin vielä sattumalta paikalla olleita vanhoja työtuttuja ja palailtiin rauhallista vauhtia Siru-vanhusta säästellen. Raukka aina välillä jäähdytteli itseään makaamalla kuin sammakko varjopaikan nurmikolla, mutta urheasti hän jaksoi kämpille asti.
Vieraat lähtivät ja elämä palasi taas hiljaiseloon, rauhalliseen moodiinsa. Hanko vaikenee hekeksi, kunhan taas jotain tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti