Kavereita ja lisää paikallisuutta

Elämä Hangossa alkaa asettua pikkuhiljaa urilleen, aamuisin kierros frisbeegolffia ja sitten öllöttelyä, leppoisaa olemista ja kikkailua. Eli vähän kuin lomalla olisi vaikkei tavallaan lomalla ollakaan.

Lauantaina tuli pieni piristys oloon kun Hensku ja Leo tulivat kylään. Hensku on vanhoja kavereita, jonka kanssa ollaan käyty moottoripyörillä Kroatiassa ja Leo puolestaan on syötävän suloinen mäyräkoiran poika, viisi kuukautta nuori ja täynnä energiaa ja suurta rakkautta! Illalla sen natiaisen kanssa käveltiin "turistireittiä", eli kasinon ja rannan villojen kautta Itäsatamaan ja poikettiin Hangon panimolla nauttimassa virvokkeet. Muille olutta, viiniä ja proseccoa, Leolle jääpaloja ja kaikkien rapsutuksia. Ihmeen sitkeesti se pieni jaksoi melkein viis kilometriä niillä parin sentin pituisilla jaloillaan kipitellä.

Sunnuntaina sitten Leo sai vielä kovemman haasteen vastaan kun mentiin heittämään frisbeegolffia kierros läpi. Leo kimpoili kiekkojen perässä ja aina kun löysi emännän heittämän kiekon istui sen päälle ilmoittaen, että täällä se on... Hyvä kiekkokoira hänestä vielä tulee! Juoksi kierroksen aikana varmaan viis kilometriä ja loppuvaiheessa oli jo niin innoissaan toiminnasta, että jos heitto ei lähtenyt juuri silloin kun Leo olisi halunnut, alkoi terhakka vaatimus toiminnan jouduttamisesta.

Kierros meni miten meni, Juhalla huonoin kautta aikojen täällä. Laitetaan sen parikiloisen suloisuuden piikkiin, kun aina välillä piti katsella missä se luuraa, ettei vaan vahingossa tallaa ikiliikkujan päälle!

Mentiin seuraavaksi Neljän Tuulen Tuvalle vetämään Marskin mansikkakakkua ja herättämään ihastusta. Tai siis Leo herätti, me muut oltiin lähinnää statisteja, kun tähti otti kaikki paikalla olevat ihmiset haltuun. Paikkahan on kaunis, mutta tästä eteenpäin vain viikonloppusin auki. Turistikausi alkaa olla lopuillaan. 

Hensku ja Leo sanoivat heipat ja lähtivät kotiin päin, Leo ilmeisesti nukkui koko matkan kaiken puuhastelun ja huomion jälkeen. Hangossa elämä palasi normaaliin rytmiin. Eli aamupäivisin fribaa, iltapäivisin huuhailua ja iltaisin ruokaa ja saunaa.

Tiistaina aamulla meinasi Fribakierros mennä hieman ketuilleen kun väylän 7 oli vallannut akvarellikurssi! Heitä siinä sitten kun tusina akvarellimummoja istuu tiillä ja pitkin väylän kallioita ikuistamassa rantamaisemaa. Maisema ei sillä väylällä edes ole se komein mahdollinen, olisivat menneet vaikka vaikeamman layoutin väylälle 8, siellä on aina vähemmän heittäjiä. Hyviä olivat kyllä tuotokset, ainakin ne mitä ohi kulkiessa katsottiin.

Iltapäivällä Vesku, Mano ja Siru tulivat poikkeamaan. Vesku ja Mano ovat vanhoja työkavereita ja rakkaita ystäviä ja Siru puolestaan on energiaa täynnä oleva 9-vuotias Jack Russel -terrieri, joka ei missään vaiheessa ole varsinaisesti kokoaan ymmärtänyt. Hän ajattelee olevansa vähintään Rotweilerin kokoinen ja luonteinen...

Käytiin heti illalla patikoimassa Manner-Suomen eteläisimpään kohtaan niemen nokkaan ja Siri sai runsaasti liikuntaa. Paikkahan on 3,5 km pitkän luontopolun päässä ja maisemat upeita. Mekään ei olla täällä ennen käyty, mutta kyllä kannatti. Hurmaavan kauniita silokallioita, tyrskyjä ja historiallisia sodan aikaisia paikkoja pitkin matkaa. Upeaa! Kyllä tänne tarvitsee tulla toistekin, etenkin jos onnistuisi tulemaan päiväsaikaan ja miedommilla tuulilla. Nyt tuntui välillä, että tukka lähtee päästä ja Sirullakin oli silmät ihan viirullaan vastatuuleen katsoessaan.

Keskiviikkona nukuttiin pitkään, eläkkeellä kun ei ole kiirettä, ja lähdettiin sitten koko porukalla kävelemään Kasinon vieressä olevalle rakkauden polulle. Silmiä hiveleviä maisemia ja paljon historiallisia muistomerkkejä täälläkin. Hiidenkirnukin siellä oli. Siitä sitten jatkettiin lounaalle satamaan missä tavattiin vielä sattumalta paikalla olleita vanhoja työtuttuja ja palailtiin rauhallista vauhtia Siru-vanhusta säästellen. Raukka aina välillä jäähdytteli itseään makaamalla kuin sammakko varjopaikan nurmikolla, mutta urheasti hän jaksoi kämpille asti.

Vieraat lähtivät ja elämä palasi taas hiljaiseloon, rauhalliseen moodiinsa. Hanko vaikenee hekeksi, kunhan taas jotain tapahtuu.

Ensiaskeleet Hangossa

Nyt on oltu muutama päivä hankolaisia. Vähän on ollut totuttelemista joihinkin asioihin, erityisesti tuohon hellaan! Kahteenkymmeneenkahteen vuoteen en oo tehnyt ruokaa "perinteisellä" hellalla! Aina on ollut käytössä kaasu tai induktio, jolloin valmistellaan kaikki ja siten aletaan kokata. Tän kamppeen kanssa laitetaan aamulla levy päälle ja sitten aletaan etsiä jääkaapista tavaraa pikkuhiljaa valmisteltavaksi. Ja kun levy on lämmin se ei sit ihan välttämättä saman päivän aikana enää jäähdykään... On taas totuttelemista, mutta onhan tässä kuukausi aikaa muistella menneitä kokkailutapoja.

Hanko on kaunis ja siisti pikkukaupunki, rauhallinen, lähes unelias. Taajaman muodostaa hyvin hoidetut omakotitalot joita ympäröi kauniit pihapiirit. Matala omakotirakentaminen ja isohkot pihat muodostavat puistomaisen tunnelman alueelle. Tämä meidän residenssi on kulmakunnan pienin mökki, mutta muuten tämä istuu hyvin ympäristöönsä. Eihän me isoa taloa tarvita kuukauden ajan asumiseen kahdestaan, tämä on meille riittävä. 

Kaupungille erityisesti leimallista on meri, joka ympäröi tätä niemikaupunkia kolmelta suunnalta. Näihin merimaisemiin ei kyllä kyllästy. 

Meillä ei ole ollut muuta kokemusta Hangosta aiemmin, kuin pienet piipahdukset aiemmin moottoripyörillä ja myöhemmin vierailut Hangon Itäsatamassa meriretkillämme. Olemme aina viihtyneet siellä, vaikka satama on yleensä vilkas ja veneitä ja venekuntia paljon. Nyt sitten tutustutaan tarkemmin tähän Suomen eteläisimpään kaupunkiin. 

Meidän elämässä ei varsinaisesti mitään erityistä juuri nyt tapahdu. Kukkia kastellaan ja ihmetellään säitä, jotka ovatkin nyt viime päivinä olleet kovin  tuuliset. Eilen tuuli niin, että meinasi pää irrota. Täällä mökillä kävi eilen roskakuski, se oli päivän päätapahtuma (heh). Niin, ja kesätori! Kesätori Hangon Itäsatamassa oli eilen viimeistä päivää auki tänä kesänä. Mekin mentiin satamaan eläkeläisinä ostamaan kassillinen vihanneksia ja juureksia ja fiilistelemään ja tapaamaan muita eläkeläisiä. Taina Espoosta nähtiin (ei taida olla vielä eläkkeellä, lienee lomalla) ja juteltiin hetki. Eli on aikaa ladata akuja ja hiljentyä aina käsillä olevien asioiden ääressä, kaikessa rauhassa. 

Onneksi kulmilla on frisbeegolfkenttä jossa on tullut päivittäin kierrettyä. Ihan kiva, ei liian vaikea mutta kuitenkin haastava ainakin Juhan tasoiselle heittäjälle vielä. Kivoja väyliä, osa metsäpillejä, osa kallioisia ja osa avonaisempia niittyväyliä ja todella eksoottisia korin paikkoja merellisessä ympäristössä. Floora ja faunakin on kohdillaan, eilen rantakäärme oli melkein Juhan kiekon päällä kiepillä kun hän oli menossa heittämään jatkoheittoa. Siirtyi kun kauniisti pyysi ja sai heiton tehtyä. Tulos on parantunut joka päivä, niin että kai tässä pikkuhiljaa kehittyy...

Etsi mato kuvasta

Tänään kierroksen jälkeen poikettiin paikallisilla pikkunähtävyyksillä Kappelisataman kulmilla: Varisniemen tykkiasemalla ja Kappelisataman hiidenkirnuillla. Vähitellen alkaa hankolainen kulttuuri ja historia tulla enemmän tutuksi. Kyllä se tästä.  

Vanhat lähitorjuntatykkien alustat

Hiidenkirnu Kappelisataman kallioilla

Veneretken lopputilinpäätös ja nykyisen session aloitus

Lähteelästä ajettin koneella kotiin paahtavassa, tuulettomassa helteessä, ja perinteisen kuvion mukaan kolmisen mailia ennen kotisatamaa oli ensimmäiset merkit jonkun asteisesta tuulesta... Laitettiin vene parkkiin, siivottiin ja tyhjennettiin matkakamoista ja aloitettiin kaiken kotoa löytyvän ryjän inventointi ja pakkaus.

Meillä siis alkaa linjasaneeraus ja sen takia jäi tuo meriretki päivää vaille kolmen viikon mittaiseksi, mutta olihan se silti jotain. Mitä siitä sitten jäi käteen?

Ensimmäinen viikko oli tihkusateinen, sumuinen, kylmä ja "väärän tuulinen". Lämmitintä käytettiin enemmän kuin kahtena edellisenä kesänä yhteensä, mutta silti tuntui, että vene on koko ajan kostea ja kylmä. Lämpötila ei missään vaiheessa edes päivisin noussut juuri 14 astetta korkeammalle. Sumun takia jouduttiin varsin paljon ajamaan plotterin viivaa seuraillen ja toivoen, että itänaapuri ei juuri nyt järjestä GPS-häirintää. Ne vähät tuulet mitä saatiin tulivat täysin vastaisena, ainoana poikkeuksena Hankoon meno josta osa päästiin purjeilla kunnes tuuli kuoli.

Sen jälkeen tilanne muuttui täysin, tuulet kuolivat, lämmöt nousivat lähelle 30 astetta ja veneen kannella alkoi läski käristä ja aurinkorasvaa kulua. Tätä jatkuikin sitten kotisatamaan asti. Eli koneella ajettiin enemmän kuin kahtena edellisenä kesänä yhteensä, vaikka tämä keikka kestikin vain kolmisen viikkoa.

Vene toimi lopulta varsin hyvin, mitä nyt merikytkin oikutteli, eteen päin lähtiessä. Tämä oli yksi syy miksi emme kevyillä tuulilla yrittäneet nostella purjeita, koska jostain syystä pitemmän purjeilla ajon jälkeen ongelma korostui. Aamuisin kytkin toimi nöyrästi, mutta nimenomaan purjeilla ajon jälkeen oli välillä melkoista kikkailua, että sai vedon päälle. Täytyy tulevana talvena perehtyä ongelmaan.

Varsinaisia kalustotappioita matkan varrelle sattui vain yksi: Juha oli käynyt Nauvossa viemässä roskia ja potkaisi Crocksit laiturille tullessaan keulasta veneeseen. Tarkoituksena oli sitten käydä täyttämässä vedet ja poimia ne samalla mukaan, mutta Eeva olikin jo letku kädessä valmiina, joten vedet tankkiin ja köydet irti. Sitten muutaman mailin jälkeen tuli mieleen, että muistiko kumpikaan ottaa niitä Crockseja sieltä laiturilta...

Kotiin paluun jälkeen tosiaan meni melkein kaksi viikkoa kämpän tyhjennyksessä, varastoon siirrossa ja loppujen, ei varastoon vietävien, tavaroiden suojauksessa. Nyt on kämppä paketoitu ja tultiin Hankoon Villa Mummolaan evakkoon. Täällä ollaan kuukauden verran ja tutustutaan Suomen eteläisimmän pikkukaupungin henkiseen elämään ja sen jälkeen poiketaan Espoossa vaihtamassa Hanko-kamat Umbria-kamoihin ja suunnataan auton keula kohti Italiaa, sillä lokakuun puolenvälin jälkeen vasta päästään muuttamaan takaisin kotiin.

Olohuone

Pikkumakkari, iso on ihan tyhjä

Villa Mummola Hanko

Villa Mummola Hanko

Villa Mummola Hanko

Villa Mummola Hanko

Villa Mummola Hanko

Miksi juuri Hanko ja "kotiseutu" Umbria? Katsoimme sijaisasuntotarjontaa Espoon suunnalla ja melkein mikä tahansa vaihtoehto oli 1200 - 1400 €/kk ja tarjolla kalustettuja yksiöitä ja kaksioita näköalana naapurin seinä! Jos halvemmalla voidaan olla söpössä omakotitalossa uneliaassa pikkukaupungissa meren lähellä ja lopppuosa Umbrian komeissa maisemissa tutuilla kulmilla, ei valinta ollut kovin vaikea. Umbriassa on lokakuun alkukin vielä kaunista ja kesäistä.

Päivityksiä tulee kun jotain tapahtuu, tai on tapahtumatta.