lauantai 21. tammikuuta 2023

Pari viimeistä rantaa

Eilinenhän meni ihan vaan kotirannalla lonniessa tajunta ämpärissä rapuja ihmetellen. Ei vissiin tullut liian usein itteään käänneltyä koska iltapäivällä, kun Juha meni hierontaan hieroja katsoi paidan poisoton jälkeen, että tästä ei nyt normivälineillä selvitäkkään. Siirsi öljykamat jonnelin takahuoneeseen ja toi tilalle viiden litran tonkan aloe veraa mitä alkoi levitellä reippaasti punoittavaan kehooon.



Veteli sitten puolentoista tunnin session ja lisäsi aina ajoittain aloeta niin, että kun paikat oli notkeat purkista oli varmaan lähemmäs pari litraa imeytyny meikäläisen nahkaan... Täytyy myöntää se auttoi, ei kuumottanu enää ja tuntuu siltä, että tämä sama nahka saattaa pysyä mukana loppukeikan ajan.

Illalla suunnistettiin lähikauppaan hakemaan hyttyskarkotetta, jos vaikka säästyttäisiin paikallisilta moskiitoilta, jotka kyllä ovat jo osansa saaneet meistä. Jäljellä on kohtuullisen suuria punaisia, hyvin kutisevia, paukamia. Ilman antihistamiinia olo olisi aika kurja. Kauppaan mentiin Tuktuk-taksilla. Kuski kyseli kansallisutta ja kun kuuli meidän olevan Suomesta, alkoi auton ämyreistä kaikua pyytämättä Arttu Viskarin Mökkitie. Ei tarvinnut arvailla katselleessaan ympärille, ketkä olivat suomalaisia - heillä oli hymy, ellei jopa nauru naamalla.

Poikettiin syömässä Thai Lifessa ja Juha teki radikaalin ratkaisun ennakoiden tulevaa arkeen paluuta ottamalla XXL wiener snitchelin. Virhe! Oli todella hyvää, mutta kun lautasella on lautasen kokoinen leivitetty leike sikaa jota ei ole kahteen viikkoon tullut syötyä kuin aamiaisella pekonin muodossa, silloinkin hillitysti, niin ähkelö oli kohtalaisen lähellä. Ruokaa ei saa jättää!

Siirryttiin kadun toiselle puolelle drinkkibaariin, koska sieltä Juha sai Jekkua ruuansulatuksen tasapainotukseen. Oltaisiin haluttu kadunvarsipaikka mutta se oli varattu: talon kissa oli päättänyt vetää päikkärit jakkaralla eikä muuten juurikaan häiriintynyt ulkopuolisista tapahtumista. Raahustettiin hotellille ja matkalla kuvattiin kolmen hengen thaibändi, jota edellisenä iltana oltiin hetki kuuntelemassa. Hyvin veti pojat taas.



Tänään aamulla lähdettiin tuk tukilla Coconut Beachille ja se olikin oikein mainio paikka. Ihan siinä White Sandin naapurissa, mutta paljon pienempi ja paljon rauhallisempi. Pyöräpiireistä tuttu Esa pyörähti treffaamassa. Siinä aika lensi pari tuntia kuin siivillä. Tänään on muuten kiinalaisten uusi vuosi, sen kunniaksi paikalliset pisti talvisodan pystyyn yhden palmun juuurella. Tai siltä se ainakin kuulosti, kun paukkumatto kulki palmun juuresta melkein sen latvaan asti. Kiinalaistaustaiset mummelit olivat varsin hartaan näköisiä katsoessaan pauketta.

Siinä valuu materiaalia Nokian renkaisiin






Hotellilla otettiin pikaiset suihkut ja yhden pysähdyksen taktiikalla Siamiin syömään ihan jumalaiset eväät. Paluumatkalla törmättiin vielä Esaa ja parin muuhun pyörätuttuun siinä tikibaarissa mutta ei kovin pitkään joudettu juttelemaan kun aamulla on ihan "työaamu" herätys, noutaja tulee heti seitsemän jälkeen ja pitäis pakata ja hankkia itsensä matkakuteisiin näistä shortseista ja T-paidasta. Suomessa ei kuulemma oo niille soveltuva keli...

Alkupalat, katkarapucocktail

No mitä tästä nyt sitten taas jäi käteen lievästi palaneen ihon lisäksi? On tää ihan nasta paikka edelleen ja etenkin näin vuoden vaihteessa kun täällä ja Suomessa on talvi niin on täällä vaan niin kiva aina poikkeilla. Kyllä tämä talvi Suomen talven voittaa.

Phuket oli uusi tuttavuus mutta meidän mielestämme ei juurikaan aiheuta jatkotoimia. Aivan liikaa hässäkkää, itämurteita ja ruuhkaa. Onhan se nyt nähty mutta vähän sama fiilinki kuin viime talven Hua Hinin jälkeen, ei välttämättä tarvitse tulla ihan heti uudelleen.

Khao Lak puolestaan oli sellainen paratiisi mitä me näiltä kulmilta toivotaankin. Rauhaa, hiljaisuutta, mutta kuitenkin sellaisia palveluita ja tarvittaessa vähän tapahtumiakin jos niitä kaipaa. Paljon saimme hyviä vinkkejä ja kommentteja jututtamiltamme suomalaisilta matkustavaisilta joista osalla on huomattavasti vankempi kokemus täkäläisistä oloista kuin meillä.

Reissun ehdottomiksi kohokohdiksi kyllä nousevat raftaus bambulautalla pientä viidakkojokea pitkin viidakon ääniä kuunnellen ja luontoa ihmetellen ja se kylpyhetki 3200 kiloisen norsun kanssa! Eiköhän jonnekin tänne taas jossain vaiheessa vahingossa eksy, aika paljon on vielä näkemättä...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti