Maanantai aamu oli melko aurinkoinen ja tuulta oli luvattu sopivasti ja sopivasta suunnasta. Lähdettiin siis satamasta melko aikaisin ja purjeet nostettiin melkein heti kun sataman portista päästiin. Tuulta oli luvattu siihen malliin, että isopurjeeseen tehtiin ensimmäinen reivi ja genuaa avattiin vain hieman. Mutta meno maistui!
Hankoniemi kierrettiin purjeilla tasaista neljän solmun vauhtia ja tuntui hyvältä! Tuuli ei kuitenkaan ollut ihan siitä optimisuunnasta mistä säätiedotus lupaili, mutta pari kertaa kun minuutin verran koneella auttoi pahimmissa vastatuulikapeikoissa, päästiin Hiittisten suoralle jossa loikotettiin menemään reipasta viittä solmua, niillä pienillä purjeilla.
Muutama maili ennen Kanäsiä tuntui, että tuuli hieman huilaisi ja Eeva ehdotti, että jätetään se ykkösreivi isoon ja avataan vähän lisää genuaa. Avattiin genua kokonaan ja johan alkoi tapahtua! Tuulen alapuoliset partaat tuli pestyä huolella kun soiteltiin laitaisessa seitsemää ja puolta solmua kohti Kasnäsiä. Oli tekemisen meininkiä ja pinnasta sai pitää kiinni ihan huolella, että saatiin kurssi pidettyä! Mee like!
Kasnäsin kohdalla tuuli kääntyi melkein vastaiseksi, ja laskettiin purjeet vaikka kyllä niillä olisi kryssien vielä eteenpäin päästy. Mutta matkaa oli enää hieman toista mailia, niin jatkettiin viimeinen parikymmentä minuuttia koneella. Kun Rumpan Renin laituriin kiinnityttiin oikein ystävällisen laituripojan avustuksella, piti hetken tasoittaa vielä hengitystä ennen kuin pystyi laittamaan veneen satamakuntoon. Oli kivaa, tätä lisää!
Rumpan Bar on kovasti uusiutunut sitten takavuosien rai rai meininkien, Nykyisin siinä on oikein hyvä viettää yö parkissa. Kauniita veneitä, kaunis paikka ja ystävällinen palvelu kaikin tavoin. Syötiin ja suihkuteltiin ja mentiin ajoissa nukkumaan, huomenna tiedossa lyhyt siirtymä Gullkronaan.
Laitettiin peltipurje käyntiin ja ajeltiin Kejsarhamnin satamaan tyhjäämään septi ja siitä jatkettiin väylälle, rauhallisessa vastatuulessa. Aurinko alkoi kuumottaa täydeltä terältä ja eikä tuulikaan yhtään virinnyt, saati kääntynyt luvatusta suunnasta suosiollisemmaksi. Niinpä vähennettiin vaatetusta, laitettiin Simo-pilotti ohjaamaan ja keskityttiin viihtymiseen. Muutama sankari näytti kokeilevan purjeilla, mutta edistymistä ei varsin tapahtunut. Muutamalta vastaantulijalta kyseltiin, että kuinka kulkee. Vastaukseksi tuli yleensä; ei nollatuulissa myötäiseen paljoo vauhtia saa!
Vähän ennen Gullkronaa tuuli virisi sen verran, etä olisi purjeilla voinut koittaa, mutta ei viimeisella kahdelle mailille alettu jumppaamaan. Konepäiväksi meni siis tämä.
Gulllkrona on edelleen yksi saaristomeren helmistä. Kaunis kuin karamelli, ja täällä pyritään vaalimaan saariston herkkää biotooppia että tulevat sukupolvetkin pääsisi nauttimaan saariston ihanuuksista. Poiju löytyi kolmoslaiturista, jossa oli ennestään pari purkkaria ja muutama moottorivene. Ja isoimman veneen poijussa keskellä laiturin kärkeä pikku busteri parkissa viemässä kahden tai kolmen purjeveneen paikan.
Rantautumisessa oli vähän haasteita kun tuo meidän poijuhaka otti vähän osumaa Hangon sataman tuulissa ja on senverran solmussa, ettei meinaa oikein pysyä poijussa jos ei ole liina kiereällä koko aikaa. Onneksi ohi ajanut avoveneilijä huomasi tilanteen ja kävi viemässä haan poijuun ennen kuin oltiin ihan poikittan laiturissa tuulen painaessa.
Kiinnityttiin, käytiin maksamassa satamamaksu ja navigaatiojuomilla satamakonttorissa ja alettiin asettua taloksi. Eli auttelemaan muita laituriin tulevia purkkareita. Pikkuhiljaa laituriin kiinnitetty pikku Busteri ympäröityi suurempaa syväystä tarvitsevilla purjeveneillä.
Muutama tunti myöhemmin se edelleen paikoillaan nököttävä pikkubusteri näytti vähän orvolta yli 40 jalkaisiten jahtien välissä. Ei todellakaan mitään bustereita vastaan, mutta toivoisi veneilijältä harkintakykyä, että ei kiinnittäisi sitä isoa syväystä vaativien veneiden laituriin, kun pikkuveneille sopivia paikkoja oli tarjolla vaikka kuinka. Myöhemmin, kun busterin kippari perheineen tuli paikalle, oli etenkin rouvan ilme aika uskomattoman oloinen! "Herraisä, onk noi isoi veneit olemassaka?"
 |
| busteri paikallaan... |
Sitten vaan saunottiin ja syötiin hyvin, ja juteltiin muiden veneilijöiden kanssa. Tähän pikkulaituriin mahtuu selvästi 14 noin 31-42 jalkaista purjevenettä oikein mainiosti. Bustereille on omat poijut ja kiinnitykset tuossa lahukan toisella rannalla, ei yhtään kauempana satamakonttorista ja ravintolasta.
Eeva käpötteli kuvailemasa saarta sillä aikaa kun Juha lämmitteli grilliä sopivaksi pihveille, kuvia ohessa.
Huomisen kelit selvinnee viimeistään aamulla. Säätiedotuksiin ei ihan aina voi varauksettomasti luottaa. Joko taukoillaan täällä, tai mennään Nauvoon pyykkiä pesemään, huomenna sen näkee ...
Senverran on huono nettiyhteys tällä saarela, että puoliakaan halutuista kuvista ei saanut siirrettyä, mutta koitetaan kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti