Kunkun kesämökki, rouhee ruotsalaisdaami ja rantaelämää

Aamulla perjantaina oli varsin pilvistä ja säätiedotus lupasi sadetta. Lisäksi hotellissa parveilevat 300 teini-ikäistä kielikurssilaista paukkasivat sopivasti samaan aikaan aammupalasaliin, joten meininki oli aika rouhee. Toivoteltiin ruotsalaisdaami Marylle hyvää Lucian-päivää ja ajateltiin suunnistaa entisen kuningas Rama kuudennen kesämökille, joka tuossa lähiseudulla sijaitsee. Hississä oli pakko kuvata kieltokytti, tässä hotellissa on kielletty kissat, koitat, tupakointi ja Durianin avaus.

Mary on muuten tapaus josta voisi kertoa varmaan paljonkin! Hän on 87-vuotias ruotsalaisdaami, joka on pitkään asunut miehensä kotimaassa Saksassa ja jäänyt pari vuotta sitten leskeksi. Mammassa on virtaa kuin pienessä ydinvoimalassa ja näyttäisi tuntevan kaikki täällä, sekä turistit että paikalliset. Ollaan aamiaissalissa, altaalla ja vähän muuallakin aina välillä juteltu hänen kanssaan ja suuri yhteisymmärrys ja sympatia puolin ja toisin vallitsee. Jos elon päiviä riittää, niin voi kun itsekin olisi tuossa iässä vielä noin täynnä elämäniloa ja energiaa.

Mentiin scootterille ja Mary oli samaan aikaan lähdössä hotellin golfauton kyydissä hierontaan. Kyseli siinä, että minne meinataan mennä ja kerrottiin kunkun kesämökista. Mary ehdotteli, että tällä hotellin kuljetuksella varmaan pääsis. Kerrottiin, että meillä on vielä tänään scootteri alla ja mimmi parkaisi spontaanisti:"Härre gud!". Kerrottiin, että tällä keikalla on jo melkein 500 kilsaa tulut ajeltua ja Mary totesi, että olispa hänkin vähän nuorempi...

Pientä tihkua tuli matkalla Mrigadayvan palatsille, mutta kun lämpötila oli jonkin verran suomalaisen hellerajan yläpuolella, se ei juuri haitannut. Maksettiin sisäänpääsy ja mentiin ihmettelemään mestaa. Olis kyllä kiva jos olis kuningas, vois tollasen parin hehtaarin kesämökin laittaa paraatipaikalle meren rantaan ihan vaan kun voi.

Paikka puistoineenn oli ihan uskomattoman upea. Kalustusta ei juurikaan ollut, ja seinät on varmaan aikoinaan hoideltu kankailla koska ei vielä ilmalämpöpumppuja tunnettu, mutta jo paikan koko sai haukkomaan henkeä. Ja ne hoidetut puistoalueet ja meri siinä vieressä, jonne oli kuninkaan työhuoneesta suora näkymä. Olis kiva olla kunkku

Panoraamaa rannalta

Toista tuntia kierreltiin ja ihasteltiin ja sitten otettiin vielä elämys teehuoneella. Tyyliastioista aivan loistavaa teetä kuninkaan puutarhassa. 

Kuningas on täällä aika pyhä asia ja todella arvostettu persoona, joskin nykyinen kruunupää yrittää vesittää koko jutun pitämällä haaremia jossain sveitsiläisessä hotellissa kansan rahoilla ja kruunaamalla yhden rakastajattaristaan toiseksi kuningattareksi. Mutta kun on kuningas, kuninkaan arvo on ikuinen. Kesämökkiin pääsi tutustumaan jos olkapäät ja polvet eivät näkyneet, portilta olisi saanut peittäviä röijyjä, mutta onneksi meilä oli jo valmiiksi sopivat. Lisäksi paikkaa sai kuvata muuten vapaasti, mutta selfietä ei saanut ottaa missään. Silloinhan olisi voinut tavallaan asettua kuninkaan asemaan.

Ajeltiin hotellille takaisin, mentiin rannalle katselemaan rantaan vyöryviä aaltoja, olikin kunnon kokoiset mainingit.

Illalla haettiin Juhan uudet vaatteet Rajulta, samalla kun palautettiin scootteri vuokraamoon. Taas on Raju pannut parastaan ja liivi ja shortsit oli ihan jumalaisen istuvat ja hyvin tehdyt; ei kiristä, löpötä eikä langanpäät tursota mistään! Kiitettiin ja otettiin kuvat ja lähdettiin syömään.

Täällä on joku vesijohtojen uusiminen menossa ja rantakatua avataan pari korttelia päivässä. Kadun varren yrittäjät ovat harmissaan, koska silloi kun katu heidän kohdaltaan avataan, oven edessä on iso ja syvä monttu, jolloin liikkeeseen ei pääse sisään eikä ulos. Business kärsii! Ajateltiin mennä Valhalla nimiseen brittiomisteiseen paikaan, kun se oli ihan siinä hotellin kulmalla. Ollaan siinä joskus aikoinaan käyty ja muistettiin se niiltä ajoilta melko tavallisena kansankuppilana. Uuden omistajan myötä se on pessyt kasvojaan aika komeasti.

Ja kukas se siellä illallistaan lopetteli, Mary! Kysyttiin, saako istua seuraan ja daami vastisi, että jos ette istu hän harmistuu. Eli siihen siis! Pari tuntia istuskeltiin, syötiin hyvin ja juteltiin kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Isäntä kävi aina välillä kysymässä onko kaikki hyvin, ja olihan meillä!. Iltahämärissä talutettiin käsikynkää Mary takaisin hotellille. Nyt oli kiva päivä

Mary ja Eeva parantaa maailmaa Valhallassa

Tästä alkaakin sitten loppukiri ja siirtyminen rantamoodiin, katsotaan onko enää raportoitavaa.